Juhlatyyliä äidille ja tyttärelle

Meillä oli myös tarvetta juhlavaatetukselle, ja loppukevään aikana jostain tuli idea, että teenkin samantyyliset mekot itselleni ja tytölle. En ollut vielä varsinaisesti ommellut mitään itselleni, joten vähän jännitti, että tuleeko koko hankkeesta mitään. Ihastuin vähän 50's tyyliin, polka dots kuvioon ja niistä lähti ajatus viriämään. Ajatuksen toteuttamiseen innosti myös se, että tällaiselle yli 180cm pitkälle naiselle ei oikein tällä hetkellä löydy mitään mekkoja, minkä pituus olisi mielestäni riittävä. Puoleen reiteen oleva mekko kun ei oikeen vastaa toiveitani juhla-asun pituudesta...

Oman mekkoni yläosa on Moda 2/2006 -lehden pellavatopin kaavalla tehty (lyhennetty tosin vyötärömittaiseksi), alaosa on täysi ympyrä. Yläosaan tein vuorin puuvillabatistista, joka on mielestäni kuumalla kesäkelillä mukavampaa materiaalia ihoa vasten, kuin hiostava vuorikangas. Molemmissa mekoissa on alaosan vuorit myös täydet ympyrät ja helmassa tylliä. Omassani jopa 12m leveyssuunnassa. :D Tyttären mekkoon yläosan mallia otin Ottobresta 3/2011, mitä nyt olkapäitä on kavennettu, kaula-aukon mallia muutettu ja yläosan pituutta lisätty. :P

Molempien mekkojen helmat huolittelin käsin, jotta sain näkymättömän sauman helmaan. :)

Tyttären mekko. Vyötäröllä satiininauha.

Ja loppuun vielä pari kuvaa mekoista käytössä. ;)

Takana piiloketjut, mitkä ei kyllä menneet ihan piiloon, kun mun koneeseen ei saa piiloketjujalkaa (edes se Prymin "Kaikille koneille sopiva" versio ei sovi), mutta kun ketjutkin olivat täysin samaa punaista, niin ei se oikeastaan haitannut että ne näkyi n. 3-4mm leveydeltä, kun kuitenkin ketjut onnistui tosi siististi (olin suorastaan yllättynyt, kyseessä oli sentään 2. ja 3. ikinä ompelemani vetska).

Omassa vyötärönauhassani (puuvillaa, ei ollut tarpeeksi leveää satiininauhaa) olisi myös ollut pituutta vaikka rusetin tekoon, mutta solmin vain nauhan solmulle taakse ja jätin päät roikkumaan. :P

ps.pahoitteluni siitä, että kuvat ei aukea eikä suurene mitenkään. En tiedä mitä pitäis tehdä että ne alkais taas toimimaan niin...

Äänestys / Poll

Lisäsimme blogin sivupalkkiin äänestyksen siitä, moniko toivoisi voivansa lukea tätä blogia myös englanniksi. Käykäähän äänestämässä! :)

We just added a vote in the side bar of this blog in order to find out how many people would like to read this blog also in English. Please leave your vote! :)

Juhlavaatetusta

Viime viikonloppua varten tarvitsimme lapsille uusia juhlavaatteita. Tytölle olikin jo talvimekkoa varten odottamassa iloisen värikästä vakosamettia, kaavaksi valitsin Ottobre 3/2011 "Tropical blend"-liivimekon (versioA) jossa on laskostettu helmaosa. Kangas on Michael Millerin "Birds of Norway", jota on vakosametin lisäksi valmistettu myös tavallisena puuvillakankaana.

Liivimekko on kätevä australialaiseen talveen, sää kun voi vaihdella aika lailla päivästä toiseen eli juhlapäivän aamulla voi sitten päättää tuleeko alle lyhyt- vai pitkähihainen paita ja tarvitaanko päälle neuletakkia vai ei. Meidän juhlapäivä sattui olemaan kylmä talvipäivä, eli liivimekon alle puettiin pitkähihainen paita ja päälle vielä neuletakki.

Pojalle olikin juhlia varten jo ostettu mustat vakosamettihousut ja tarvittiin enää vain siisti paita. Paidan kangas saatiin kätevästi kierrätyksenä perheen isän kauluspaidasta. Miehen kauluspaitaan tuli etuosaan tahra, jota ei saatu millään poistumaan ja niinpä paita ei ollut enää käyttökelpoinen. Sain sitten hyvälaatuista rypistymätöntä puuvillakangasta pojan kauluspaitaa varten ja napitkin toki käytettin samasta paidasta. Niinpä en voinut vastustaa pientä hassuttelua vaan ompelin alkuperäisen paidan merkinkin pojan paidan niskaan. ;)

Pojan paidan kaava on "Beethoven" Ottobresta 3/2010, koko 92 cm pituutta hieman lisäten. Kauluspaidan ompelemisessa on kyllä aikamoinen homma! On ihan yllättävää miten monta pientä osasta ja välivaihetta siihen kuuluukaan. Ja tuollaista rypistymätöntä puuvillaa oli hetkittäin vaikea työstää, kun taitteita ei niin vain silitettykään kuten yleensä vaan oli ihan oikeasti käytettävä niitä nuppineuloja. Ja vaikka luulisi olevan aika helppoa saada 92-senttinen paita aikuisen miehen kokoisesta paidasta, niin aikamoisen tarkkaan niitä kaavapaloja sai siihen kankaille asetella, jotta sai palaset haluamaansa langansuuntaan ja onnistui silti välttämään tahrakohdan.

Loppuun vielä kuvat lasten juhla-asuista käytössä. Jostain ihmeen syystä jokaisessa kuvassa johon olimme onnistuneet saamaan molemmat lapset samaan kuvaan, taustalla esiintyy aina myös minun koivet... Niinpä tasapainon vuoksi pistin itsestäni myös naamakuvan, ettette joudu pelkkiä sääriä katselemaan ja tiedätte jatkossa minkä näköinen tyyppi täällä kirjoittelee. :p Näkyypähän sitten samalla minunkin juhla-asu, jossa tosin ei ole mitään omatekoista, mutta saattaa siitäkin joku muu saada ideoita itselleen. :)

Paloauto-paita

Junapaidan jälkeen ompeluvuorossa oli tuliaispaita pienelle pojalle, jonka isä on työskennellyt palomiehenä - paidan kuva-aihetta ei siis tarvinnut pitkään miettiä. Paidan koko on 86 cm ja applikaatio on taas velouria, paitsi pienet palat keltaista ja sinistä ovat resoria.

Tähän paitaan menikin viimeinen palaseni tuota Lasten Metsolan raidallista joustofroteeta ja muutenkin froteeompelukset on tältä erää ohitse, eli illan lopuksi sain putsata koneet ja ompelunurkan froteehippusista puhtaaksi. Paloautoon otin mallin netistä löytämästäni värityskuvasta, jota muokkasin vain aivan hitusen.

Herääminen

Ihana kesä! Olen vihdoinkin herännyt kevään tenttihorroksesta, ja heti on esiteltävä päivän työt. :P

Sen verran pitää epäonnistumisista huomauttaa, että pilasin yhden kankaan mistä olin ajatellut tehdä itelleni täyskellohameen, mutta kellohame siitä on vielä tulossa, ei vain täyskello. :P

No ensin aloittelin helpoilla. Muutimme joulukuussa tähän nykyiseen asuntoon, ja tein heti joulukuussa kaksi verhoa olkkariin, kolmannen sain neulattua, mutta ei kumma kyllä talvella riittänyt enää inspiraatio... Joten nyt tein kolmannen verhon valmiiksi. Kangas Ikean Majkenia.
Tässä kuva, ei nyt ihan näy koko pituutta mistään verhosta, mutta yhden verhon pituus siis 250cm, yläreunassa rypytysnauha, alareunasta lattiaan ihan muutama sentti, sen verran kuitenkin ettei pölypallot ota verhoihin. ;)

(asiasta sen verran ohi, että taustalla näkyy parvekkeen kukat, eka vuosi kun saan kukat parvekelaatikoihin asti)

Verhojen valmistuttua tyttö alkoi kärttämään, että äiti tekee pipon, joten hurautin Auralle pikaisen pipon. Oli ihan suunnitelmissa tehdäkin tästä kankaasta kesäpipo semmosille vähän viileämmille päiville.

Malli sellainen hiippamainen, olisi saanut olla ehkä vieläkin pidempi...

No tällä mennään.

Lopuksi tein ihanasta Marimekon siirtolapuutarha-kankaasta kaverin pikkumiehelle norsun (kaava on vanha tuttu). Valitsin erityisen makeet osiot tähän norsuun. Toinen norsu vielä samasta (20x140cm kokoisesta) kankaanpalasta on tulossa, joskin värityksestä on tulossa sitten aika erilainen. :P Itsehän siis käyn aina sopivassa paikassa liikkeellä ollessani katsastamassa paikallisen Marimekon liikkeen tilkkulaarin, aika monta erilaista ihanaa pientä tilkkua on jo odottamassa inspiraatiota. ;)

Korvissa toinen puoli on musta-pinkkiä, tässä näkyy musta-keltainen puoli. Maha on kokonaan musta-punaista ja "vartalon" molemmat puolet tällaista mustavalko-rinkulaa. :)

Nyt kun on lämmittelyt taas tauon jälkeen koneella ajeltu, on seuraavaksi vuorossa itselle ja tyttärelle juhlamekkojen teko. Saas nähdä onnistuuko. Sen olen jo tässä tajunnut, että kangasta mulla on liian vähän, eli huomenna taidan alkajaisiksi käydä kangaskaupassa neidin kanssa.

Iloisia värejä

Ihanan iloisesta Lasten Metsolan joustofroteesta valmistui tällaiset Minnie-kesämekot kaveruksille (koot 98 & 110cm). Loppupalasta riitti vielä kangasta pieneen kesätoppiin, jolle tosin ei ole vielä keksittynä käyttötarkoitusta, mutta kivempi silti valmiiksi ommeltuna kuin palasena lojumassa laatikon pohjalla.

Mekkojen leveydet on siis otettu mainitsemieni kokojen mukaan, mutta kummankin helmapituus on neljää kokoa suurempi. Minnie-mekon kaava on siis ainakin omasta mielestäni ennemminkin tunikan kuin mekon kaava jos sen yhtään kaavaa muokkaamatta ompelisi, muuten kyllä oikein kiva peruskaava.

Junafanille

Meillä asustaa pieni juna-fani. Aina kun viemme isosiskon kinderiin (2krt/vk), pikkuveli tietää hetkensä koittaneen ja pyytää heti päästä katsomaan junia. Kävelemme kinderin lähellä olevalle juna-asemalle, istun penkille ja pieni poika kiipeää syliini tuijottaen herkeämättä junaradalle päin. Rakastan noita hetkiä, kerrankin olemme kahdestaan, vain äiti ja poika, kerrankin pienellä pojalla ei ole kiire mihinkään vaan hän kerkiää istua rauhassa sylissäni.

Tälle pienelle juna-fanille on jo pitkään ollut mielessä junapaidan tekeminen ja nyt sen vihdoin sain toteutettua. Applikaatiot on tehty velourista ja paidan kangas on joustofroteeta. On kyllä tosi sotkuista leikattavaa ja saumuroitavaa tuo joustofrotee, mutta lopputulos on pehmeässä pörröisyydessään todella houkutteleva varsinkin näin talviaikaan.