Puolihame, äidille kerrankin

Vihdoin sain tehtyä itsellenikin jotain. Oikeesti mulla on suunnitelmana tehdä itselle pari tunikaa (toinen merihevotunika samaan "sarjaan" tyttären mekon kanssa ja toinen semmonen lämmin jenkkicollegetunika), kun saisin vain aikaiseksi. Ryppytafti on myös jonkun ajan odotellu kangasvarastossa muotoutumista juhlahameeksi, en vain saa aikaiseksi tarttua kolmenkympin kangaspalaan, kun se on kallein materiaali mitä tähän asti oon omistanu.

Sen sijaan eilen löysin itseni iltapäivästä Turun Jätti-Rätistä, mistä mukaan tuli lopulta puolitoista metriä puuvilla-elastaanisekoitetta (CO 94%, EA 6%), metrihinta 6€. Lopulta tänään tekaisin hameen, mallin revin päästä hameenraakiletta sovittelemalla. Muutaman kerran sain nuppineulasta mahaani ja silleen. ;) Ja siis ostokseni hinta oli 9€, mutta hameen pituudeksi tulikin vain n. 70cm, joten puolet kankaasta jäi vielä käyttämättä. Näin ollen hameen hinnaksi jäi vain n. 4€, plus 60c vetskarista.

Tein muutaman hölmön mokan hametta "väsätessäni", kuten että innostuksissani leikkasin vyötärökaistaleen liian lyhyeksi ja huomasin mokan vasta kun lähes koko kaistale oli ommeltu helmaosaan kiinni... Lisäksi en ole koskaan aiemmin ommellut vaatteeseen vetoketjua, joten lopputulos oli, hmm, ensikertalaisen näköinen. ;) (Vetoketju näyttää kuvassa siltä niinkuin olisi vähän auki yläosasta, mutta kyse ei ole siitä, vaan olen ilmeisesti vain valinnut vääränlaisen vetoketjun, siitä näkyy se vedin... Seuraavaa hametta varten on piilovetska odottamassa) Mutta uskon, että kun en mainosta esim näitä mokia, niin asiaa tuntemattomat tuskin huomaa niitä. Vai mitä?

Oikeastaan olen aika tyytyväinen hameeseeni. Näin pitkälle ihmiselle (pituutta mulla on 182 senttiä) on vaikea löytää hametta, joka on riittävän pitkä, mutta ei kuitenkaan megaleveä. Uskon että hameelle tulee käyttöä, ja että teen monta hametta vielä itelleni tämän kokeilun innoittamana, oli sen verran onnistunut kuitenkin. ;) Helmaosa koostuu yhdestä kappaleesta, johon oon tehnyt tommoset laskokset sekä eteen että taakse (taakse vähän leveämmät) ja hameen ainoa pystysauma on takana keskellä. Harkitsin hetken, että olisin ommellut alataitteen käsin (jolloin olisin saanut siitä huomaamattomamman), mutta sitten päätin, että tällä kertaa mun designiin kuuluu tuommonen sauma. *laiska*

Hame edestä. Jalassa aiemmin esitellyt villasukat
ja paita Vero Modasta (oikeesti se on body).

Hame sivusta ja takaa. Suurenee jälleen klikkaamalla...

Huovutetut lapaset

Se Suomessa asuva isosisko kertoi, että oli jollain tutulla nähnyt huopalapaset, jotka olivat näyttäneet ihanilta ja lämpimiltä. Päätin sitten tehdä hänelle lahjaksi huovutettavat lapaset. En ollut koskaan kokeillut pesukoneessa huovuttamista, joten sain sellaisenkin uuden kokemuksen. Vielä kun oppisin neulahuovuttamista... Yritin huovuttaa valmiisiin lapasiin sydäntä neulahuovutuksena, mutta siinä vaiheessa, kun sydän ei edelleenkään ollut kiinni lapasessa, mutta Novitan huovutusneulaimesta oli viisi neulaa seitsemästä poikki, päätin, että sisko ei tarvitse sydämiä lapasiinsa...

Näitä oli älyttömän hauska tehdä ja ennen huovutusta vielä hauskempaa sovittaa. :D Puikoilla on tällä hetkellä jo mustat versiot tästä aiheesta itselleni! :)

Tästä kuvasta oli pakko sensuroida ilme,
kun oli muuten hyvä kuva lapasista ENNEN huovutusta, mutta ihan kamala virne xD

Ja tässä lapaset huovutuksen jälkeen.
Ihanat, paksut ja kankeat ja juuri oikeanlaiset tuohon keliin!

Lankana vielä siis Novitan Huopanen Lampola, väri Päkä. :) Kasin puikot, ja ohje Pirkan sivustolta (muistaakseni). Sisko saa nää varmaan heti alkavalla viikolla, nää kelit vaatii huopaa!

Edit. Ohje löytyi siis täältä.

Kauluspaita

Pääsin perjantaina tutustumaan keskustassa olevaan kangaskauppaan, jonka olemassaolosta en ole aikaisemmin tiennyt mitään. Valikoimasta ilahduttavimpia löytöjä olivat pellavakankaat eri väreissä sekä japanilaiset kankaat, joissa värien ja kuvioiden maailma on aivan oman tyylisensä. Löysin sieltä todella kaunista ja laadukasta kauluspaitojen tekoon tarkoitettua kangasta ja niinpä päätin kokeilla kauluspaidan tekemistä meidän lähes kaksivuotiaalle pojalle.

Paidasta tuli todellinen koekappale... jostain ihmeen syystä en lisännyt paidan helmaan sitä viittä senttiä, jonka tavallisesti lisään jokaiseen Ottobren paitakaavaan ja niinpä paidan suurin vika on se, että se on aivan liian lyhyt tuolle pömppämasulle. Toinen ärsyttävä ongelma oli kaareviin saumoihin ilmaantuvat rypyt - kun siis ompelin esim. paidan hihaa kiinni paitaan, jostain tyhjästä ilmaantui välillä ärsyttäviä ryppyjä kankaaseen sauman ympärillä. En yhtään ymmärrä mitä minun olisi pitänyt tehdä eri tavalla, jotta kangas olisi asettunut kauniisti. Saa siis antaa vinkkejä!

Kyseinen kangas on niin kovasti makuuni ja sopii loistavasti pojan pellavaisten "juhlashortsien" kanssa, että kovasti tekisi mieleni yrittää uudelleen. Helman pituus on helposti korjattu uutta paitaa ajatellen, mutta vielä pitäisi keksiä miten päästä eroon rypyistä?!

Teepaitatehtailua

Tytön oli tosiaan aivan pakko saada itselleen robottipaita kun kerran pikkuvelikin sai. Pinkistä toivomuksesta saimme sen verran neuvoteltua, että tyttö kelpuutti saman raitakankaan jota pikkuveljellekin käytin, kunhan robotit olisivat pinkkejä. ;)

Punainen raitateepaita on taas tehty alelöytökankaasta, paidan hinnaksi tuli huimat 1,7 euroa. ;) Kankaan sävy on aivan loistava meidän vaalealle tytölle, se tuo kivasti väriä tytön kasvoille. Mietinkin, että käyn katsomassa josko kangasta olisi vielä jäljellä niin että saisin siitä itsellekin paidan, sen verran hyvät sävyt siinä on ja kangas vaikuttaa myös laadukkaalle.

Tässä vielä ilta-auringossa otettu kuva käyttäjän päällä.

Viimetingassa peittokeräykseen

Minulla on ollut myös mielessä osallistua Nupulle peitto -keräykseen. Keräyksen deadline vaan lähestyy kovaa vauhtia, ja omat muut kiireet tykkäävät myös painaa päälle (yliopistolla on monta kurssia päällekäin menossa ja muutto isompaan asuntoon kolmen viikon päästä edessä!), joten tällä kertaa lopulta mielikuvitukseton loppuratkaisu ja nopea toteutus voittivat, ja tein ihan yksinkertaisen peiton.

Olisin laittanut peiton taustakankaaksi pehmoista fleeceä, mutta en ostanut sitä kaupasta, kun luulin, että minulla on semmoista sopivassa värissä. Sitten luulin myös, että minulla on vielä valkoista flanellia jäljellä, mutta olikin vain valkopohjaista nallekuvioista. No, se on nurja puoli, ei haittaa niin paljoa. Päälipuolena siis puuvillaa, välissä polyestervanu (mielestäni se on polyesteria?) ja nurjana puolena flanelli. Pehmeä tuli ja sehän lienee pääasia. :)

On se hei ihan suora, ja neliön mallinen (45x45 cm),
kunhan oon ottanu "vaihteeksi" kuvan jotenkin vinoon...

Vihreitä pöllöjä

Turkoosi pöllökangas on jo aikaisemmin tullut kulutettua loppuun, mutta nyt tartuin ensimmäistä kertaa vihreään pöllökankaaseen. Itse tykkään näistä vihreistä pöllöistä vieläkin enemmän kuin turkooseista, kangas on jotenkin niin keväisen raikasta! Ompeluun käytin edellisen teepaidan kaavaa, mutta testasin kaula-aukon ja hihansuiden teossa Tosimummon rautalankaohjetta meille aloittelijoille. On tosi kivaa kun joku jaksaa tehdä tuollaisia selkokielisiä, kuvallisia ohjeita! Peitetikkikonekin suostui yhteistoimintaan eli paita valmistui tosi nopeasti! :)ps. Isosisko ihastui pikkuveljen robottipaitaan siinä määrin, että ilmoitti haluavansa "pinkin paidan, jossa on pinkit robotit!" Voi näitä kolmevee neitejä kun kaiken pitäisi olla pinkkiä... :P

**Edit: Lisäsin ulkona otetun kuvan, siinä kankaan väri näkyy aidompana kuin tuossa sisällä otetussa.

Robottipaita

Kangaskaupasta löytyi 70cm pala puuvillatrikoota viidellä dollarilla (3,5 eurolla) ja pakkohan se oli kotiin pelastaa, vaikka kangas ei ollutkaan kovin erityisen näköistä. Täältä ei muutenkaan löydy sellaisia ihania lapsille tehtyjä trikookankaita kuin esimerkiksi Suomesta tai Ruotsista, eli ihanuuksia tulee välillä tilattua kovin kaukaakin. Kotona sitten aloin pohtia jotakin piristävää applikaatiota paitaan, ennakkosuosikkini oli vihreä dinosaurus värikkäin selkäsuomuin. Koska en osaa pätkääkään piirtää, koitin etsiä netistä sopivan mallista dinosaurusta ja päädyinkin ihanan luovaan käsityöblogiin. Ihastuin blogissa suloisten pöllöjen lisäksi sydänsilmäisiin robotteihin, ne olivat mielestäni sopivan 'kiltisti poikamaisia' ja niinpä dinosaurus unohtui ja pojan paitaan pääsikin muuttamaan pari robottia.

Applikointi oli taas tosi kivaa, kun taas peitotikkikoneeni kanssa en tykkää yhtään touhuta, homma takkusi enemmän kuin tarpeeksi - toinen olkasauma tuli ommeltua varmaan viisi kertaa ennen kuin se oli siisti. Poika itse oli paidasta innoissaan, hoki "ukkeli" ja kulki paidan hihan kanssa ympäri asuntoa kun ompelin muita kohtia valmiiksi. Ottobren perusteepaitakaava (3/2006) koossa 92 cm oli täydellisen sopiva malliltaan meidän 1v10kk ikäiselle pojalle.

Lahja Baby showereihin

Sain tänään valmiiksi tilkkutäkin, joka on menossa ystävälleni baby shower lahjaksi. Kyseinen ystäväni tykkää lastenjutuissa kovasti pöllöistä, niinpä kaapissa käyttökohdetta odottelemassa ollut pöllökangas oli helppo valinta! Koska tiedän hänen pitävän iloisista väreistä, uskalsin valita aika värikkäitä ja eloisia kankaita, oli itsellekin ommellessa tosi piristävää kun kankaat oli niin värikkäitä! Tilkkupeiton tekeminen oli huimasti helpompaa ja sujuvampaa nyt toisella kerralla, tämä oli tosi kiva projekti!

Mulla on selvästi menossa jonkinlainen vihreä kausi, kaikkein ihanimmat kankaat tuntuvat löytyvän vihreän sävyistä ja sisustukseenkin kotona olen lisännyt hieman vihreää. Otinkin tilkkutäkistä yhden kuvan niin, että kotimme sisustuksen uusin vihreä juttu eli mieheni valokuvaama taulu pääsi kuvaan mukaan. Pieni ripaus vihreää tuntui piristävän muuten kovin valkoista olohuonettamme ihmeen paljon!

Meriheppamekko

Tarkoituksenani on ollut tehdä pikkuneidille musta mekko sellaisella kuvalla, että voin tehdä sitten itselleni samasta kankaasta tunikan samalla kuvalla. Tämä suunnitelma tietysti rajaa kuvien lapsekkuutta, en jostain syystä näe itseäni norsu- tai nalletunikassa.. Lopulta kuvaksi valikoitui merihevonen, joka mielestäni sopii sekä tyttären että äidinkin vaatteeseen. Äidin vaate on edelleen suunnitteluvaiheessa, mutta tytär sai mekon jo tänään päälleen.




























Musta kangas on joustofroteeta, punainen merihevonen on velouria (molemmat kankaat Eurokankaasta). Kaavan olen piirtänyt omasta päästäni, olemassa oleviin mekkoihin vertailemalla. Muuten olen aika tyytyväinen, mutta malli on aika leveä vielä. Toisaalta tein muutenkin vähän isoa kokoa, joten ei tuo haitanne. :) Yläosassa on musta trikoovuori, ihan siis yläosan rakenteenkin takia (en tiedä miten tuollaisen mihin tulee napit jne muuten toteuttaisikaan).

En saanut oikein hyvää kuvaa pikku elohopean päällä mekosta, mutta tämä (kauhistuneen näköinen otos) kelvatkoon. Kuvat suurenee jälleen klikkaamalla.