Mustekala

Mulle on tullut innostus näiden applikaatioiden tekemiseen, se pieni näpertely on niin mukavaa. Jostain syystä applikaation tikkaus ei oikein sujunut tällä kertaa vaan jäljestä tuli epätasaista vaikka miten huolellisesti yritin tehdä. Edelleenkään en tiedä missä oli vika, kokemattomuuttako vain vai oliko joku koneen asetus pielessä. Mustekalan malli on ryöstetty Eternal Creationin sivuilta.

Mietin vielä yrittäisinkö jälkikäteen korjata tuota kaula-aukkoa, se röpsöttää rumasti koska siihen käyttämäni kangas oli todella vähäisesti venyvää. Tulisi varmasti siistimpää jälkeä käyttämällä resoria, mutta en ole edelleenkään löytänyt täältä kunnollista resoria. Jotain todella napakan ja hyvän oloisia tilasin Suomesta Myllymuksuilta, mutta ne eivät olleet väreiltään tähän kokonaisuuteen sopivia. Harmittaa että tekniikka ei sujunut kun paidasta olisi muuten tullut oikein mainiosti meidän pojan värimaailmaan sopiva.

Juhlamekko

Keltainen ja lila ovat olleet värejä, joita ei ole esiintynyt meidän lasten vaatetuksessa koska en ole niistä juurikaan pitänyt. Siksipä olikin yllättävää miten valtavasti ihastuin tähän peura-kankaaseen heti kun sen näin! Kankaan väritys ja kuviointi oli positiivisella tavalla erilaista, jollakin tapaa jopa suomalaista tunnelmaltaan vaikka australialaisen suunnittelijan kangas onkin.

Koska kangas oli niin värikästä ja kuvioitua, halusin mekon olevan malliltaan yksinkertainen. Ainoat pienet yksityiskohdat pääsin suunnittelemaan mekon sisälle - liukaspintainen tummanlila vuori ja alareunan huolitteluun käyttämäni keltainen satiininauha toivat itselle sellaista yksityiskohtien tekemisen tuomaa iloa. Mekko on toteutettu jo aikaisemmin käyttämäni liivimekon kaavalla, levensin vain helmaa hieman ja hihan- sekä kaula-aukon reunat tein eri tavalla kuin viimeksi.

Ensimmäisessä kuvassa tytön oli tarkoitus näkyä koko juhla-asussaan, joka muuten pääsee heti viikonloppuna käyttöön. Tyttö oli kuitenkin sen verran vauhtituulella etten saanut yhtään tarkkaa kuvaa eli tarkemmat kuvat on sitten tuossa alla ihan vain pöydällä kuvattuna. Mekon takapuolen kuvasin vetskari auki ja hitusen helmaa ylös vetäen, jotta mekon sisäosan yksityiskohdat hieman vilahtaisi. :)

Ompelun ja suunnittelun aikana ihastuin kankaaseen entistä enemmän ja nyt ottaisinkin mielläni vastaan ideoita jostain pienestä sisustusjutusta, jota voisin tuosta kankaasta yrittää tehdä? Meidän koti kun on vuosi sitten tapahtuneen muuton jälkeen jäänyt täysin keskeneräiseksi sisustukseltaan ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä että täällä on vain hyvin valkoista ja valoisaa. Olohuoneessa hieman jopa kaikuu, eli tekstiilejä tarvittaisiin ehdottomasti. Itse keksin vain koristetyynyt, lisää ideoita saa siis kertoa jos niitä on!

Harkkahousut

Pikkuprinsessani on tullut siihen ikään (tai kehitysvaiheeseen), että alamme harjoittelemaan potalla käyntiä ja vaipatta oloa. Tätä varten ostin pikkuiselle tänään muutamat pikkuhousut, mutta lisäksi halusin harkkahousut, eli pikkuhousujen ja vaipan välimaastosta olevat pökät, joilla pissavahinko ei ole automaattisesti lattialla/sohvalla/matolla, mutta jotka toisaalta antaa märän tunteen (sitähän "normaali"vaipat ei anna), on vaippaa kevyempi ratkaisu ja malliltaan housut.

Ajattelin ensin, että voisin ostaa jotkut harkkahousut, mutta pientä tutkimusta tehtyäni havaitsin, että yksien valmiiden housujen hinnalla saan kankaat neljiin pöksyihin. Nyt on ensimmäiset koekappaleet tehty. Mallin housuihin löysin täältä. Kavensin mallia vähäsen ja madalsin vyötäröä (vertaillen tytön pikkuhousuihin ja vaippoihin..). Ulkokuoreksi valitsin Eurokankaan ihanan lintu-pul:in, sisällä on bambua, ja haarassa tuplakerros.

Niin ja tältä se näyttää:

(kyllä nuo resorit on ihan yhtä pitkät, vaikka ei tässä siltä näytäkään)

Mikä itseäni toistaiseksi arveluttaa, on se, että nuo resorit on tosiaan vaan resorit, eli jos/kun niihin asti pisu leviää niin sitä kautta tulee myös tuolta ulos. Mutta toisaalta sama vika (vai ominaisuus?) on myös ihan "virallisissa" harkkahousuissa, mitä tänään kävin kaupassa vakoilemassa. Katsokaa vaikka. No, huomenna koitamme näitä, ja sen jälkeen tiedän, mitä kaikkea "tuotekehittelyä" vielä on tehtävä. ;)

Saaran versio "tytön paidasta"

Sovimme Saritan kanssa, että tällä viikolla kumpikin meistä tekee oman näkemyksensä aiheesta "tytön paita". Koska teenkin vain tytölle vaatteita, päätin, että teen tämän paidan sille meidän kolmannen sisaruksen tytölle. Tyttö on reilut 2,5 vuotta vanha ja fanittaa tietysti Muumeja ja Hello Kittyä. Halusin koittaa applikointia "ihan kunnolla", ja valitsin näistä tytön lempiaiheista Hello Kittyn (mulla kun ei oikein ole mielikuvitusta..). :)

Paita on noin kokoa 104, ja sisältää muutaman mokan, mutta itse applikaatioon (jota erityisesti lähdin harjoittelemaankin) olen tyytyväinen. Toivottavasti paidan saajakin on. Mallina on Ottobren raglanpaita, mutta sen koot loppuu kokoon 92, joten tämä on hieman siitä improvisoitu. Uskon, että se kuitenkin on sopiva prinsessalle. Itse paita on vaaleanpunaista puuvillainterlockia, ja applikaatio on puuvillavelourista.

Applikaatiota itsessään oli ihana tehdä, kun olin ensin tutustunut tähän. Hyvien ohjeiden kanssa homma sujui kuin leikki, ja tuli sellainen olo, että ensi kerralla uskallan ehkä tehdä jotain monimutkaisempaakin! :)

ps. tällä kertaa kuvien pitäis ihan oikeesti taas avautua isommiksi klikkaamalla...

Tytön paita, Saritan versio

Sovittiin siskon kanssa, että molemmat tekevät viikonloppuun mennessä tytölle trikoopaidan ja sitten katsotaan miten erilaiset / samanlaiset niistä tulee.

Molemmat päädyttiin näköjään kokeilemaan applikaatiota, se on jotenkin niin mukavaa puuhastelua se kuvan suunnittelu ja tekeminen. Itse yritin tietoisesti tehdä tyttömäisemmän paidan kuin mikä olisi minulle tyypillisin ratkaisu, täällä Australiassa tytöt puetaan usein todella tyttömäisesti ja meidän tyttö onkin puistossa usein ainoa tyttö, jolla ei ole mekko päällä!

Applikaation lisäksi itselle uusia kokeiluja olivat sekä tuo etuosan rypytys että rypytetyt hihansuut. Aikamoinen kermakakkuhan tästä tuli. :) Tein kokoa 110cm, joka osoittautui vielä hieman liian suureksi meidän tytölle. Taidan kokeilla samaa kaavaa koossa 104 cm, jotta saataisiin heti käyttöön tuleva paita. Nyt alussa on mielestäni kiva kokeilla samaa kaavaa kaksi kertaa, se toinen kerta kun sujuu jokseenkin mukavammin. Paidan materiaali on puuvillainterlockia, applikaatio on velouria ja puuvillatrikoota.

"Hurautusmekko"

En taas pystynyt vastustamaan kiusausta kun kangaskaupassa oli napakan oloista puuvillainterlockia alennuksessa (5e/m). Pakkohan sitä oli metrin verran napata mukaansa, vaikka olinkin kaupassa vielä hieman epävarma tykkäsinkö edes koko kankaasta. Kun sitten tilkkutäkkiprojektin jälkeen kaipasin jotain vauhdikasta ja huoletonta huristelevaa, oli halpa kangaspala sopiva uhri - ei olisi niin vakavaa jos huristelut menisi pilalle!

Kangaspala pöydälle, siihen tasaisesti päälle tytön kivan mallinen mekko ja sitten vain vetelin pyöröleikkurilla suurinpiirtein saman malliset palat ja aloin ommella. Aikamoista hutilointia siis, mutta juuri täydellistä palautumista tilkkutöistä. ;) Hame valmistui todella nopeasti ja tyttö oli tyytyväinen uuden leikkimekkonsa heiluviin helmoihin. Tätä hametta saakin sitten käyttää rauhassa kesän pihaleikeissä, se on tarkoitettu kovin arkiseen käyttöön. Mallin asennoista ei lieni vaikeaa arvata mitä meidän tyttönen harrastaa. ;)

Vauvalahja, osa2: Tilkkutäkki

Saadessani oman esikoiseni, pikkusisko ompeli vauvalleni tilkkutäkin, joka olikin meillä ahkerassa käytössä. Niinpä ajattelin että nyt on minun vuoroni tehdä tilkkutäkki vanhimman siskon tulossa olevalle vauvalle (joka on nyt siis jo syntynyt). Minulla oli valtava halu oivaltaa ompeluun liittyviä juttuja itse ja niinpä en suostunut etsimään tilkkutäkin ompelusta mitään ohjeita, vaan halusin päätellä itse miten peitto tehdään. Ajattelin että eihän tasaista neliötä voi olla kovin vaikeaa ommella (virhe nro.1!).

Suunnitelin kuvion ruutupaperille ja tilasin kaksi kankaista nettikaupasta ja kaksi hain todella tunnelmallisesta pienestä kangaskaupasta (virhe nro.2!) Jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevämpää hypistellä kaikkia kankaita ennen ostopäätöstä, kankaat osoittautuivat aika eri paksuisiksi ja keskenään erilaisiksi käsitellä, vaikka kaikki olivatkin 100% puuvillaa.

Pesun ja silittämisen jälkeen aloin leikkaamaan neliöitä ja kolmioita, joista peitto koostuisi. Tässä vaiheessa en tiennyt vielä tulisinko koskaan tekemään toista tilkkutäkkiä ja siksi en halunnut hankkia mitään kovin kalliita välineitä. Piirsin siis neliöt kankaaseen viivotinta ja kalkkikynää käyttäen ja leikkelin ne sitten saksilla. Nyt kun olen saanut ensimmäisen tilkkutäkkini valmiiksi, tiedän että tulen tekemään näitä vielä monta vuosien varrella! Niinpä ostin käsityömessuilta paremmat välineet: kangassakset, leikkurin, leikkausalustan ja teräväkärkisemmän merkkauskynän. Noihin kun yhdistää vielä haluamansa kokoisen sabluunan niin saakin aika paljon helpommalla tarkemman kokoisia palasia! Noissa minun käyttämissäni välineissä suurin puute oli huono kalkkikynä, jonka terä oli jatkuvasti aivan tylsä ja niinpä tarkkuus kärsi kun merkkausviiva itsessään saattoi olla kaksi milliä paksu... Ja ehkäpä vuosikausia vanhat paperin ja pahvin leikkaamisella tylsytetyt sakset eivät myöskään olleet aivan optimit. Pyöröleikkuri itsessään ei varmaankaan ole sen tarkempi tapa kuin sakset, mutta nopeampi se ainakin on!

Sitten teinkin pahimman ja työläimmän virheeni, nimittäin siksakkasin kaikkien 156 palasen reunat!!! Aargh. Jälkikäteen tosiaan selvisi että reunoja ei olisi tarvinnut siksakata ja itse asiassa tilkutkin olisivat pysyneet tarkemman kokoisina ja muotoisina (varsinkin kolmiot) jos niitä ei olisi siksakattu. Aika monta tuntia ja metritolkulla lankaa siis hukkaan... Tilkkutäkin teon aikana tuli myös ratkojaa käytettyä jokseenkin monta kertaa, milloin meni sauma vinoon tai tilkkupalanen väärinpäin tai... Olinkin pari kertaa valmis heittämään koko teoksen roskiin kesken kaiken, mutta onneksi olin mennyt ääneen lupaamaan tilkkutäkin siskolleni niin aina oli vain jatkettava vaikka ei homma sujunutkaan. Yksi päälikankaista myös loppui kesken koska olin laskenut tarvittavan määrän väärin, laskin nimittäin vahingossa saumavarat vain tilkun kahdelle reunalle.

Olikin aika voitonriemuinen olo kun palaset olivat lopulta yhdessä ja päälikerros oli valmis silitettäväksi. Siinä kohtaa aloin taas uskoa että kyllä tästä vielä valmis tulee! Seuraava harmillinen yllätys tulikin taustakankaan kanssa - olin ostanut sitäkin vahingossa liian vähän! Peiton taustan oli tarkoitus tulla eläinkuvioisesta kankaasta, jota peiton päällä on kahdeksan palan verran. Kyseisen kankaan kanssa minulla oli ongelmia tosin jo noiden muutaman pikkupalasen teossa, silittämisestä huolimatta kangas tuntui aina vain 'aaltoilevan'. Siksipä päätin olla ostamatta puuttuvaa palaa kankaasta, vaan ostinkin tilalle flanellia, joka oli ihanan helppoa käsitellä!

Lopulta pääsin silittämään kaikki kerrokset, asettelemaan ne tasaisesti päällekkäin ja aloittamaan kerrosten kiinnittämisen toisiinsa hakaneuloilla. Tässä kohtaa olin jo tajunnut kysyä neuvoa käsityömessuilta, josta kokeneemmat neuvoivat että hakaneuloja kannattaa laittaa noin 10 sentin välein, jotta kerrokset eivät ryppyynny tikkausvaiheessa. Aika monta hakaneulaa saikin sitten laittaa!

Ensimmäisen tikkauksen ompelu jännitti hurjasti - mietin että nytkö pilaan viikkojen työn ja ruttaan jonkun kankaista ryppyyn. Hakaneulat ja Berninan "walking foot" paininjalka hoitivat kuitenkin hommansa ja tikkaaminen sujuikin ihan mukavasti. Ostin messuilta hieman tavallista paksumpaa lankaan, jossa väri vaihtuu muutaman sentin välein. Oli tosi hauskaa suunnitella minkälaista kuviota peiton pintaan tikkaisi! Hirveän tiheää tikkausta en kuitenkaan halunnut tehdä, jotta peitto säilyttäisi pehmeytensä ja siksi en kokeillut vielä tähän peittoon mitään kovin monimutkaista tikkausta. "Stipple quilting", jossa tehdään sattumanvaraisia kiemuroita peittäen koko peiton pinta, olisi kyllä hieno taito oppia ja sitä aionkin joskus vielä kokeilla. Lopuksi vielä viimeistelin peiton reunat, kaksi ensimmäistä reunaa menivät nätisti ja kolmannessa reunanauha alkoi rypyttää niin pahasti, että jouduin purkamaan koko reunan ja tekemään sen uusiksi. Tämä(kin) kohta olisi ollut helpompi tehdä jos olisi lukenut hieman ohjeita etukäteen, kangaskaitaleesta leikattu leveämpi reuna olisi ollut nimittäin järkevämpi ratkaisu kuin tuollainen ohut vinonauha.

Tilkkutäkin tekemiseen meni melkein kuukauden verran iltojani. Välillä tein muutaman lastenvaatteen 'lepuuttaakseni hermojani' ja välillä työ seisoi kun kangas loppui kesken. Hurjan paljon projektissa tuli kyllä opittua! Kun sitten vielä kävin kesken tilkkuprojektin siellä käsityömessuilla katsomassa tilkkutäkkinäyttelyä, ymmärsin että tässä lajissa riittää oppimista ja ideoiden kehittelyä loppuelämäksi. Ennen seuraavaa tilkkutäkkiprojektia aion kuitenkin hankkia hieman lisää tietoa ja tehdä huomattavasti tarkemman työsuunnitelman! Loppuun vielä kuvia eri työvaiheista, yhdessä kuvassa näkyy erityisesti tuo väriä vaihtava lanka (sekä tekijän nimikirjaimet ja vuosiluku) ja alimmassa kahdessa kuvassa on valmis täkki edestä ja takaa.

Toisen tädin vauvalahja...

Minäkin aloin jo keväällä miettiä, mitä hankkisin sille toisen siskon (tai siis kolmannen..) pikkuihmiselle lahjaksi, kun hän syntyy. Kiertelin kauppoja, ja totesin, että mikään ei ole tarpeen erityistä tulevalle prinssille.

Keväällä liikuin paljon Turun jokirannassa, ja huomioni kiinnittyi erityisesti monissa vaunuissa olleisiin kauniisiin itse tehtyihin (?) vaunupeittoihin. Keksin, että tuossapa oivallinen lahjaidea siskolle, joka kyllä arvostaa käsitöitä, mutta ei itse ehdi niitä tekemään. Vielä kun kesäksi olimme suunnitelleet matkaa Norjaan, mistä saa ihania lankoja...

Ostinkin langan peittoon Norjalaisesta käsityöliikkeestä. Ainoa, että haaveeni norjalaisesta lampaanvillasta kariutui siinä vaiheessa, kun tajusin, että liikkeen ihanin, pehmoisin ja laadukkain villa olikin australialaista merinovillaa... No, matkatuliainenhan se on, kunhan saan sen Norjassa tehdyksi... Mukavasti peitto valmistuikin parin illan aikana reunojen virkkuuta lukuunottamatta.

Matkan jälkeen peitto autuaasti unohtui lankakaupan pussiin odottamaan, kunnes eilen yhtäkkiä muistin, että minullahan on pikkuprinssille peitto, vain lankojen päättelyt ja reunojen virkkaukset puuttuu. Tein peiton eilen valmiiksi, kostutin sen ja laitoin parin pyyhkeen väliin muotoutumaan yöksi. Aamulla peitto olikin sitten täysin valmis. Tänään halusin vähän leikkiä, ja pesuohjeet välittääkseni tein mukaan "tuotelapun", mihin keksin itselleni hienon tuotemerkinkin (Joka ei tiedä, Dear Aunt tulee aiemmasta blogistani, tätikullasta, ajalta ennen äitiyttä).. ;)

Peiton mitat on n.55x70 cm, joten juuri pitäisi vaunuihin sopia. Lanka todellakin ihanan paksua Sandnes Garnin Easy, 100% merinovillaa, väri luonnonvalkoinen. (Sorry, toisesta kuvasta nimi blurrattu pikkumiehen yksityisyyden takia..)

Pikkusiskon ensimmäinen paita!

Minulla on ollut pidemmän aikaa jo varastossa raidallinen trikoo, mistä en oikein tiennyt mitä tehdä. Lähemmin kangasta tutkittuani tajusin, että olin sen enempiä ymmärtämättä onnistunut ostamaan jopa interlock-laatuista trikoota, mikä taitaakin olla aloittelijalle helpompaa ommeltavaa, joten totesin, että ensimmäinen paitayritys tulee siitä trikoosta.

Eilen sitten innostuin tutustumaan Ottobren Papana-raglanpaidan ohjeeseen (4/2010), jota mittailtuani päätin tehdä paidan sen mukaan, mutta kapeampana (osien leveydet jäljensin kokoa 80 vastaaviksi, pituudet vastaa kokoa 92). Halusin myös yksinkertaisella raitakankaalla kokeilla iki-ihanassa Ruttu-nuttu blogissa ollutta applikaatioideaa, missä kuvio saadaan esiin kohdistamalla raitoja eritavalla. Koska applikointi on itselleni edelleen aika epävarma juttu, päätin tehdä paitaan vain yksinkertaisen, tytölle sopivan, sydämen. ;)

Koska olin värimaailmaksi suunnitellut raitatrikoon ohelle tummansinistä, ajattelin ensin että ompelisin sydämen reunat tummansinisellä langalla, jolloin myös kuva tulisi paremmin esiin. Vaan niinhän siinä sitten kävi, että tummansininen lanka oli loppu, ja koska olin täysin malttamattomassa mielentilassa päästä kokeilemaan paidan ompelua, niin kuvion reunat ompelin valkoisella... Pitää lähiaikoina käydä hamstraamassa erivärisiä lankojakin lisää... ;)

Paita olikin aika nopea toteuttaa. Suurin ongelma tuli kaula-aukon viimeistelyssä, kun en ollut ennen ommellut tuollaista trikookaitaletta kaula-aukolle, joten purkuunhan se meni, ja sitten uudestaan. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, kaula-aukko on juuri hyvän mallinen eikä "sojota" mihinkään, joten hyvä että korjasin kaula-aukon ja maltoin olla leikkelemättä paitaa silpuksi harmissani. ;) Näitä tehdään vielä lisää. Seuraavaksi olisi tavallista single-trikoota raitakuosilla odottamassa..

ps. kuvien pitäisi taas suurentua klikkaamalla. Isompi kuva on vaan sitten hieman epäselvä kohteen nopean vauhdin vuoksi...

Vauvalahja, osa 1

Meidän kolmannelle siskolle syntyi juuri kolmas lapsi ja niinpä hänelle lähtee huomenna postitse paketillinen vauvalahjoja. Pieni poikavauva saa samanlaisen tähtisetin, minkä tein omallekin pojalle, mutta vain pienemmässä koossa. Siskon toivomuksesta koko on 74 cm, koska sitä pienempiä vaatteita varastossa oli jo paljon. Ylemmässä kuvassa asu näkyy edestäpäin ja alemmassa kuvassa housut on niin päin että takapuolessa oleva tähti näkyy. Paita on puuvillainterlockia ja housut velouria, paidan selässä ei ole mitään kuviota.

Vauvalahjan suuritöisempi osa eli tilkkutäkki saakin oman viestin, siitä projektista haluan kertoa hieman tarkemmin!

Farkut

Saritan hienoista vaateompeluksista inspiroituneena päätin, että oma neitini pukeutuu ensi talvena äidin tekemiin farkkuihin. Sopivaa mallia etsiessäni löysin kaupasta uusimman Ottobre-lehden, jossa olikin juuri haluamani tyyppinen farkkumalli. Turun muuttoa tehneestä Eurokankaasta löytyi ohutta farkkukangasta ja palakankaiden hinnatkin olivat -20% alennuksessa, joten kauaa ei suunnitelman toteuttamista tarvinnut miettiä.

Ahdistus meinasi iskeä kaava-arkkiin tutustuessani, tila kun on niissä käytetty omalle luonteelleni vähän liiankin tehokkaasti. Erään yön pikkutunteina (lapsen ja miehen ollessa onnellisesti jo unten mailla) sitten intouduin jäljentämään kaavat ja lopulta leikkaamaan osat myös farkkukankaasta. Kaukaa viisaana olin varannut farkkua puolitoista metriä, että on sitten varaa sählätä. ;) Ylimääräistä kangasta tulikin käytettyä, kun toisen lahkeen takaosan olin unohtanut piirtää peilikuvana, ja itse asiassa saman virheen tein vielä toisenkin kerran. Niin ne yön hiljaisten hetkien väsymys yllättää. ;)

Ottobren ohjetta lopulta oikaisin sen verran, että housuissa ei ole vetoketjua, eikä nappi aukea mihinkään. Näin päätin tehdä ihan siitä syystä, että en ole typyni aiemmissakaan farkuissa availlut vetoketjuja, takana oleva kuminauha kun antaa sen pukemisvaran mainiosti. Myös ohjeen kuminauharatkaisua muutin sen verran, että ompelin kuminauhan kiinni housuun vain takasaumasta ja sitten tein vyötärön sisäpuolelle aukot mistä kuminauha tulee ulos ja siihen viereen tuli napit, joten vyötärön kireyttä pääsee säätämään. :) Punainen lanka valikoitui kontrastiväriksi koristetikkauksiin tytön paitavalikoiman perusteella..

Täytyy sanoa, että en ihan helpoimmasta mallista tullut aloittaneeksi (aika monta erillistä osaa on kokonaisuudessa), mutta niinhän sitä oppii kun haasteisiin tarttuu! Pienistä fiboista huolimatta (älkää katsoko housuja hirvittävän tarkkaan...) olen tyytyväinen lopputulokseen, lapseni kulkee ensi talven äidin tekemissä uniikkifarkuissa! :)

(ylemmät kuvat suurenevat klikkaamalla)

Raglanpaita uusiksi

Kokeilin heti uudestaan samaa raglan-t-paidan kaavaa, ja olihan se selkeästi helpompi tehdä jo toisella kerralla. Ainoat ongelmat tuli itse keksimäni taskun kanssa, joka sitten jäikin aikamoisen räpellyksen näköiseksi. :) Tuo dino-nauha on mielestäni tosi suloista, kivan poikamaista mutta ei silti liian 'hurjaa' ihan pikkuiselle pojalle.

Pöllöpaita

Täältä Australiasta on ollut yllättävän vaikeaa löytää kauniita ja laadukkaita puuvillatrikookankaita. Löytämäni joustavat kankaat ovat useimmiten yksivärisiä ja suurelta osin polyesterpitoisia niin että puuvillaa on esim. vain kolmasosa. Suosin sekä omissa että lasten vaatteissa luonnonmateriaaleja ja toisaalta lapsille olisi kiva käyttää värikkäitä ja iloisia kuvioita niin kauan kuin lasten ikä sen vielä sallii!

Sen sijaan tavallisia venymättömiä puuvillakankaita olen löytänyt vaikka minkälaisissa väreissä, kuoseissa ja paljon myös orgaanisena. Niinpä olen tehnyt periaatepäätöksen että venymättömät kankaat ostan kokonaan täältä ja trikoo- sekä froteekankaita voin tilata muualta. Tämän seurauksena tuttu postimies on kantanut kuluneen viikon aikana paketteja sekä Suomesta että Englannista - nyt minulla on vähäksi aikaa kankaita mitä ommella!

Ensimmäisenä työn alle pääsi pöllökangas, josta ompelin puolitoistavuotiaalle pojalleni pitkähihaisen paidan. Olipa mukavaa päästä itse hiukan rukkaamaan paidan kaavoja, minun makuuni kun paidoissa on usein turhan leveä mutta lyhyt helma ja minua paleltaa lapsen puolesta jos paljasta selkää vilahtaa pihalla kesken leikkien (näin talvella). Paidan malliin olen todella tyytyväinen, helma on siis mukavan pitkä ja hihatkaan eivät valu ranteita pidemmälle, vaikka niissä onkin reilusti kasvuvaraa. Kaava on Ottobresta 6/2008.

Nuo kaksi kangasta olivat muuten aivan erilaisia ommeltavia. Pöllökangas oli tosi napakkaa, paksuhkoa ja erittäin helppoa ommeltavaa kun taas tuo Hilcon raitatrikoo meni koko ajan reunasta rullalle niin että olin hetkittäin hieman pulassa sen kanssa. Hiukan yllätyin että tuollainen peruspaitakin on niin työläs aloittelijalle. Lopputulos oli kuitenkin ihan mieluinen eikä ratkojaa tarvinnut työllistää kuin kerran. ;) Poika itse oli pöllöistä niin tohkeissaan että tujotteli pitkään masuaan saatuaan paidan päällensä ensi kertaa. [Minun viesteissä kuvat saa muuten klikattua suuremmiksi niin halutessaan.]