Ompeluhaaste

Tiina heitti minua hauskalla haasteella, tehtävänä oli "Esittele blogissasi sinulle mieluinen, rakas tai tuikitarpeellinen ompelutarvike. Pelkkä kuvakin riittää, mutta ainahan on kiva kuulla, miksi valitsit juuri kyseisen esineen." Lisäksi toivottiin kuvaa haastetun henkilön ompeluhuoneesta.

Pakko todeta heti tähän alkuun, että haaste on mielestäni tosi kiva, tässähän voi mukavasti oppia jotain samalla. Itse esim. muistin että se polvinostin on edelleen kokeilematta, vaikka kaikki sitä käyttävät kehuvat miten hurjan kätevä se onkaan!

Mahdotontahan tähän haasteeseen olisi vastata ihan yhdellä jutulla, eli tässä muutama minun lempparijuttuni. Ylimmässä kuvassa on tämän hetkinen 'ihastukseni', paininjalka jota olen juuri innostunut / oppinut käyttämään hyödyksi monenlaisissa eri kohdissa. Sillä saa niin loistavan kauniin suoria tikkauksia vaikka miten lähelle reunaa, tykkään!

Seuraavana on kuva minun ompelunurkkauksestani, kuten aika monella muullakin, ompelukoneisto valtaa ruokapöytää olohuoneen nurkassa. Onneksi meillä on toinen pöytä keittiössä, eli syömättä ei tarvitse jättää vaikka rouvalla olisi pidempi projekti kesken. ;) Tykkään tuossa ompelupisteessäni siitä, että siihen tulee paljon luonnonvaloa - myös kuvassa näkyviä ikkunoita vastapäätä oleva seinä on lähes kokonaan ikkunaa.

En nyt oikein saa näitä kuvia asettumaan järkevästi... Oikealla pari työkalua, jotka ostin saatuani ensimmäisen tilkkutäkkini valmiiksi eli näillä sitten tehtiin se toinen ja kolmas tilkkutäkki. Ja voi että miten homma helpottui, nopeutui ja tarkentui! Nämä työkalut kaivoinkin juuri tänään kaapista taas esiin, koska tiedossa on isohkon tilkkuprojektin aloitus lähipäivinä.

Seuraavissa näkyy kaavojen arkistointisysteemini, siniset ja vihreät on poikien kaavoja ja punaiset ja keltaiset on tyttöjen kaavoja. Yhdessä taskussa on aina kaksi kaavaa, yhden vaatekappaleen kaikki osaset on sisäkkäin niin että päällä näkyvästi lukee mikä siinä on ja missä koossa.

Ihanainen Bernina Aurorani pääsi myös kuvaan, en takuulla olisi hurahtanut tähän harrastukseen niin pahasti jos olisin sattunut hankkimaan temppuilevan "ei mitään hienouksia" omaavan ompelukoneen. Tämä kone kyllä toimii poikkeuksetta juuri niin kuin sen haluan toimivan (samaa en voi todellakaan sanoa peitetikkikoneestani...) Niin ja lisäksi se on mielestäni kaunis. :)


Lopuksi vielä organisointilaatikoita, tykkään niin kovasti jos kaikilla tavaroilla on oma paikkansa ja ne pystyy saamaan nätisti järjestykseen! Nämä pikkuruiset muovilaatikot tuottavat siis hämmästyttävän paljon minulle iloa! ;)





Haastaisin edelleen:
Riikka Seliasta
Sofia Nopsupopsusta
Mari Porkkanatarhasta
Riika Kurjenpolvesta
Anniina PaaPiista

Väriä syksyyn

Aamulla kinderiin lähtiessä huomasin tytön sujauttavan päälleen ompeluksen, jota en ollut muistanut vielä kuvata blogiin. Niinpä kesken lähtökiireiden nappasin paidasta muutama kuvan, kinderipäivän jälkeen kun ei koskaan tiedä minkä värisinä lapsi ja vaatteet sieltä palautuvat, sen verran ahkerasti siellä askarrellaan ja maalataan. Paita ei varmastikaan sen kummempia esittelyjä tarvitse, taitaa melkein joka käsityöblogissa olla näkynyt tätä kangasta ja resoria. Ihanan lämpöistä ja iloista väriä tänne alkavaan syksyyn! :)

Lahja baby showereihin

Olipa ihanaa ommella pienelle, vielä äitinsä masussa köllöttelevälle, tyttövauvalle jotakin lahjaksi. Pakkohan se oli päästä käyttämään hennon vaaleanpunaista, materiaalina ohutta ja pehmoista vakosamettia, joka on mielestäni kiva talvimateriaali. Yläosan on sisäpuoli on vuoritettu puuvillapopliinilla.

Jotain niin suloista näissä pienimmissä vaatteissa, vauvahentoisimmissa sävyissä on, että vaarallistahan tällaisia on päästä tekemään. :) Kaava on Ottobresta 1/2007, ohjeessa (tai mun tulkinnassa) oli jotakin epäselvyyksiä, mutta loppujen lopuksi mekosta tuli oikein suloinen.

Pöllöjä myyntiin

Pidin viikonloppuna varsinaiset pöllötalkoot, joiden lopputuloksena syntyi kuusi pöllöpaitaa. Pitkähihaisen paidan tein omalle tytölleni reilulla kasvuvaralla alkavaa talvea ajatellen, koko 110cm, ja muut paidat ompelin lyhythihaisina myytäväksi. Turkoosi 98cm kokoinen teepaita on 'perinteistä' väljähköä teepaitamallia ja kaikki muut innostuin ompelemaan istuvamman mallisiksi. Omasta mielestäni tuollaiseen hieman retrotyyliseen kankaaseen sopii todella mainiosti tuo tyköistuva malli, mitäs muut sanotte? :)

Alimmassa kuvassa on näkyvillä kaikki myynnissä olevat pöllöpaidat, muitakin kokoja voi kysellä, sillä kaikkia kankaita jäi vielä jonkin verran jäljelle. Ylempään kuvaan otin sovituskuvat, jotta tuon istuvan paidan mallista ja mitoituksesta saisi paremmin ideaa. Meidän lapsista slimfit-malli sopi selvästi paremmin tytölle, jolla ei ole enää taaperomasua, mutta ihan hauskalle se tuon pojan pikkuisella kummullakin näyttää. ;) Malli on siis kapea ja pitkä, ihanteellinen hoikahkolle lapselle. Kaava on muokattu Ottobren 3/2007 slimfit-paidan kaavasta.

Tuo punasävyinen pöllökangas oli itselle iloinen yllätys, siitä saa aivan erisävyisen tunnelman sen mukaan yhdistääkö siihen resorissa / tikkauslangassa oranssia, hennon vaaleanpunaista vai tummahkon lilaa. Tytön pitkähihaisen paidan kaularesori on muuten hennon vaaleanpunainen, täsmälleen sama sävy kuin pöllössäkin, huomasin juuri että se ei näykään kuvassa.

Paitojen materiaali on 95% puuvillaa, 5% lycraa. Alle metriset koot maksaa 23 euroa ja isommat 25 euroa, sähköpostiosoitteeni löytyy profiilistani (Sarita) jos kiinnostuit. :) Postituskulut Suomeen on yhdeltä paidalta 6 eur ja kahdelta paidalta 8 eur.

Poika, sinä olet tähti

Harvoinpa on vaate saanut pojalta yhtä innostunutta vastaanottoa kuin tämä pitkään mielessäni ollut tähtipaita, jonka sain vihdoin tehtyä. Sekä tuo musta luomupuuvillatrikoo että JNY:n tähtitrikoo olivat mukavan napakoita käsiteltäviä ja helppoja ommeltavia, tykkään! Kaavaa (Ottobre 6/2008, Rille 92cm) muokkasin helmasta 4cm pidemmäksi ja hihoista 2,5cm pidemmäksi, nyt paidassa lienee riittäväksi kasvuvaraa koko talven ajalle. Selän puolelle tähtikankaasta karkailevien tähtien idea jäi mieleeni Unikuun aikaisemmin tekemästä paidasta.

Ensimmäistä kertaa ompelin oman koala-merkkini tähän paitaan, tulipa vain valittua tosi hassu sijoituspaikka sille... Tilasin omia merkkejäni myös tuolla kokonaisella logolla, jossa on tekstiäkin, mutta ne joudun tilaamaan uudelleen jostain muualta, sen verran rumaksi olivat onnistuneet tuon suloisen koalanpään merkissä vääntämään.

Poolopaitoja

Vaikka meillä lapset onkin eri sukupuolta, tykkään silti välillä pukea heitä hieman saman tyylisesti. (Olisin varmasti aivan mahdoton tässä asiassa jos meillä olisi samaa sukupuolta olevat näin saman ikäiset lapset...) Niinpä kumpikin sai syksyiset poolopaidat eläinkuvioisesta luomupuuvillatrikoosta. Pojan paidassa oleva eläintrikoo on cappuccinon väristä ja resorit petrolin siniset, kun taas tytön paita on kermanvalkoinen marjapuuronpunaisin resorein.

Kaava on Ottobresta 4/2003, Poolopusero. Kauheasti ei kaavaa tarvinnut kerrankin muutella, helmaan lisäsin 5cm pituutta, hihoihin lisäsin resorit ja tytölle jonkin verran kavensin paitaa, mutta pääasiassa kaava oli mielestäni aika kiva sellaisenaan.

























Ps. poolopaidat muuten ei ole täällä Australiassa "turtle neck" eikä "polo neck" kuten normaalisti englantia puhuva voisi kuvitella, vaan aussinimitys poolopaidalle on "skivvy". Täällä oppii kyllä aivan uuden englanninkielen... ;)

Värikokeiluja

Ompelin kolme singoallamekkoa koossa 86cm. Ulkona kuvattu mekko oli tilaustyö ja se onkin jo matkalla Suomeen luomaan kesän odotusta. :) Piirrettyäni kaavan tähän pienempään kokoon, innostuin kokeilemaan myös eri väriyhdistelmiä. Tilasin jokin aika sitten lisää tuota karpalon väristä pallokangasta ja samalla innostuin tilaamaan aivan pienet pätkät limen väristä pallokangasta sekä tuota sinipohjaista lintu/kukkakangasta. Nyt sitten oli kiva nähdä miten mekon tunnelma vaihtui käyttämällä punaisten kankaiden kaverina toisessa mekossa vihreää ja toisessa mekossa sinistä. Malliltaan mekot ovat muuten samanlaisia keskenään, mutta tuohon oikeanpuoleisimpaan (sinipunaiseen) mekkoon tein hieman lyhyemmät hihat, jolloin hihojen pallomaisuus korostuu.

Punavihreä ja sinipunainen mekko ovat siis vailla kotia, jos kiinnostuit niin sähköpostiosoitteeni löytyy profiilini (Sarita) tiedoista tai toki saa jättää viestiä kommentteihinkin. Mekon hinta on 23 euroa ja postitus Suomeen maksaa 6 euroa.

Tunnustus + kesämekko

Saimme siis tällaisen ihanan tunnustuksen Tosimummolta. Kiitos paljon tunnustuksesta, ilahduimme siitä molemmat kovasti! Tehtävänä oli vastata blogiin liittyviin kysymyksiin:

Milloin aloitit blogisi? Aloitimme yhteisen käsityöblogimme kesäkuussa 2010.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea blogisi käsittelee? Kirjoitamme blogissa käsityöharrastuksestamme, joka painottuu vahvasti ompelun saralle, kuitenkaan poislukematta satunnaisia kokeiluja kutomisen, virkkauksen tai muunlaisen 'tuunailun' saralla.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? Aloitimme blogin kirjoittamisen koska halusimme tehdä käsitöistä yhteisen harrastuksemme nyt kun molemmilla oli oma ompelukone. Blogin avulla halusimme jakaa toisillemme tekemisen iloa, neuvoja ja ideoita, ja samalla myös harjoittelevina käsityöläisinä saada palautetta ja vinkkejä muilta. Olemmekin saaneet muilta käsityöbloggaajilta paljon arvokkaita neuvoja ja kannustusta, kiitos siitä! :)

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Saara vastaa: Haluaisin muuttaa blogissa sitä, että olen ommellut ihan liian vähän viime aikoina ja tätä myötä myös päivitystahti on vähän kärsinyt.
Sarita vastaa: Varsinaisessa blogissa ehkäpä sitä, että oppisi tekemään hienompia kuvakoosteita valmiista jutuista, en siis osaa toistaiseksi tehdä muuta kuvankäsittelyä kuin pienentää ja rajata kuvat. :p Tällä hetkellä mulla henkilökohtaisesti on myös postitukset jälkijunassa, bloggaamattomia valmistuneita vaatteita taitaa olla viitisen kappaletta, joka tosin johtuu ihan siitä että olen "työmatka-yksinhuoltajana" parisen viikkoa ja siksi tietokoneaika on ensimmäinen mistä karsin kun aika on tiukilla. (Ompelen siis kyllä, se on niin hyvä iltarentoutus kiireisen päivän lopuksi!)

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? Saara: Blogistamme tekee erityisen se, että tuskin on montaa tämmöstä kahta siskoa, jotka maapallon ihan eripuolilta kirjoittelee yhteistä blogia ja harrastaa yhteistä harrastusta! Plus tietty se, että harvalla on niin loistavaa isosiskoa kenen kanssa yleensäkän kirjoitella ^_^

Sarita: [Punastelee pikkusiskon ihanalle kommentille..] Ehkäpä se, miten totaalisen alusta aloitimme harrastuksen ja kehtamisemme silti esitellä kaikki hassummatkin tekeleet. On myös kivaa kirjoittaa blogia yhdessä siskon kanssa, meillä on kuitekin keskenämme aika erilaiset tyylit ja erilaisia ideoita.

Viisi blogia, joille haluan tunnustuksen antaa:
Emme olleet varmoja voiko tunnustuksen antaa blogille, joka sen on jo saanut. Siksipä päätimme että emme 'virallisesti' lähetä tunnustusta eteenpäin, suosituimmat blogit kun varmaan saa hurjasti näitä tunnustuksia ja viehän niihin vastailu sitten oman aikansa. Nämä blogit kuitekin nousivat heti mieleemme kun asiasta keskustelimme:

*Ruttunuttu Saara ihastellen esitteli tämän blogin minulle kun en vielä edes harkinnut ompelukoneen ostamista. Ruttunutun taidokkaasti ja mielikuvituksellisesti tehdyt iloiset lastenvaatteet herättivät minussa (Sarita) oivalluksen: "Kotitekoisten vaatteiden ei tarvitsekaan näyttää kotitekoisille." - Olin aina jotenkin ajatellut että jos ei-ammattilainen ompelee niin asu sitten näyttää negatiivisella tavalla kotitekoiselle, mutta näin ei siis ollutkaan! ;)

*Tosimummo Tässä blogissa on monipuolisesti kädenprojekteja, ompelusta huonekalujen uudistamiseen. On mielestäni hieno taito osata loihtia 'toisen romusta' itselle mieluisa käyttöesine, antaa vaikkapa huonekalulle uusi elämä kaatopaikalle kantamisen sijasta. Parasta tosimummossa on kuitenkin ystävällinen avuliaisuus, jolla hän jaksaa neuvoa ja kannustaa meitä aloittelijoita eteenpäin ompeluharrastuksessa! :)

Meillä on myös monia muita lemppariblogeja, joihin pitäisikin muistaa jossain välissä lisätä linkit tuohon sivun laitaan. Mutta tällä kertaa olemme siis laiskoja ja mainitsemme vain nämä kaksi ensimmäisenä mieleen tullutta, emmekä niillekään virallisesti nyt lähetä tätä tunnustusta kun taitaa olla jo molemmat sen saaneet.

Loppuun vielä täysin aiheeseen yhteensopimatta yksi valmistunut mekko... Tämä on sellainen mekko, josta tulee vahvasti oma lapsuus mieleen. Meidän äitihän ompeli meille erityisesti mekkoja paljon ja tyypillinen malli oli istuva yläosa, sitomisnauhat vyötäröllä ja kokoympyrästä tehty alaosa - joka on tietysti aivan ihana pyörähdellessä. Samalla idealla siis toteutin tämän mekon, mekko on kokoa 92 & 98 cm. (Mekko on myytävänä!) Jotta mekon mallista saisi paremmin kuvan, otin mekosta sovituskuvat hoikan 105cm pituisen tyttöni päällä. Mekko on siis hänelle liian tiukasti istuva yläosasta ja helmakin on oikean kokoisella käyttäjällä siis pidempi.