Juhlavaatetusta

Viime viikonloppua varten tarvitsimme lapsille uusia juhlavaatteita. Tytölle olikin jo talvimekkoa varten odottamassa iloisen värikästä vakosamettia, kaavaksi valitsin Ottobre 3/2011 "Tropical blend"-liivimekon (versioA) jossa on laskostettu helmaosa. Kangas on Michael Millerin "Birds of Norway", jota on vakosametin lisäksi valmistettu myös tavallisena puuvillakankaana.

Liivimekko on kätevä australialaiseen talveen, sää kun voi vaihdella aika lailla päivästä toiseen eli juhlapäivän aamulla voi sitten päättää tuleeko alle lyhyt- vai pitkähihainen paita ja tarvitaanko päälle neuletakkia vai ei. Meidän juhlapäivä sattui olemaan kylmä talvipäivä, eli liivimekon alle puettiin pitkähihainen paita ja päälle vielä neuletakki.

Pojalle olikin juhlia varten jo ostettu mustat vakosamettihousut ja tarvittiin enää vain siisti paita. Paidan kangas saatiin kätevästi kierrätyksenä perheen isän kauluspaidasta. Miehen kauluspaitaan tuli etuosaan tahra, jota ei saatu millään poistumaan ja niinpä paita ei ollut enää käyttökelpoinen. Sain sitten hyvälaatuista rypistymätöntä puuvillakangasta pojan kauluspaitaa varten ja napitkin toki käytettin samasta paidasta. Niinpä en voinut vastustaa pientä hassuttelua vaan ompelin alkuperäisen paidan merkinkin pojan paidan niskaan. ;)

Pojan paidan kaava on "Beethoven" Ottobresta 3/2010, koko 92 cm pituutta hieman lisäten. Kauluspaidan ompelemisessa on kyllä aikamoinen homma! On ihan yllättävää miten monta pientä osasta ja välivaihetta siihen kuuluukaan. Ja tuollaista rypistymätöntä puuvillaa oli hetkittäin vaikea työstää, kun taitteita ei niin vain silitettykään kuten yleensä vaan oli ihan oikeasti käytettävä niitä nuppineuloja. Ja vaikka luulisi olevan aika helppoa saada 92-senttinen paita aikuisen miehen kokoisesta paidasta, niin aikamoisen tarkkaan niitä kaavapaloja sai siihen kankaille asetella, jotta sai palaset haluamaansa langansuuntaan ja onnistui silti välttämään tahrakohdan.

Loppuun vielä kuvat lasten juhla-asuista käytössä. Jostain ihmeen syystä jokaisessa kuvassa johon olimme onnistuneet saamaan molemmat lapset samaan kuvaan, taustalla esiintyy aina myös minun koivet... Niinpä tasapainon vuoksi pistin itsestäni myös naamakuvan, ettette joudu pelkkiä sääriä katselemaan ja tiedätte jatkossa minkä näköinen tyyppi täällä kirjoittelee. :p Näkyypähän sitten samalla minunkin juhla-asu, jossa tosin ei ole mitään omatekoista, mutta saattaa siitäkin joku muu saada ideoita itselleen. :)

Pöytäliinahame

Tuossa tammikuun puolessa välissä tein elämäni ensimmäiset ostokset kirpputorilta. Muun muassa ostin (muistaakseni) kahdella eurolla vanhan pyöreän pöytäliinan, joka heti herätti itsessäni tuunausajatuksia, "tästä tulis täydellinen retrohame". En vain keksinyt silloin, miten toteuttaisin homman, enkä oikein jaksanut moista miettiäkään.

Nyt innostuin vihdoinkin toteuttamaan suunnitelmani valmiiksi. Ostin Jättirätistä valkoista samanoloista puuvillaa, ja leikkasin sellaiset puoliympyrän kaaret jatkoksi tuota kangasta varten. Koska halusin päästä helpolla (en oikein ompeluvaiheessa ollutkaan enää varma, onko tää hieno idea), ompelin vyötäröksi vain sellaisen leveän vyötärökuminauhan, joten ihan oikeaoppista kellohametta tästä ei tullut, kun vyötärölle tulee sen verran rypytystä, että hameen saa vedettyä lantion yli.

Edelleenkään en ole ihan varma onko tää nyt hieno, mutta hyvää harjoitusta ainakin, mulla on nimittäin yks toinen kangas jo odottamassa mistä teen sitte ihan oikeeoopisesti kellohameen (eli vyötärölle ei tuu yhtään rypytystä). ;) Kyllä tämäkin varmaan siis käyttöön pääsee.

Paita oli vaan sovitusta varten, oikeesti tän kaveriksi on pakko hommata/tehdä ruskea tai oranssi paita, katsotaan.

Uusiokäyttöä / yöpaidat

Niin ne vain lapset kasvaa, eikä meidän taloudessa ole enää käyttöä pinnasängyn pussilakanoille. Lakanoita ei oikein sellaisenaan voinut lahjoittaa eteenpäin, vaikka useammalle ystävälle onkin tulossa vauvoja, meidän poika kun imeskelee peiton kulmia öisin... Kulmat olivat siis rikkinäiset ja koppuraiset. Niinpä päätin tehdä lakanoista kaksi yöpaitaa tytölle.

Tein ensin oikeanpuolimmaisen (ja kuten ryppyisyysasteesta voi päätellä se on ollut jo yhden yön käytössäkin). Toiseen muokkasin kainalot väljemmäksi, hihat hitusen lyhyemmiksi ja pyöreämmiksi, helmaan pituutta lisää ja kaula-aukon rypytys eri lailla. On kyllä tuo kaavojen muokkailu mieleiseksi tosi vaikeaa tällaiselle aloittelijalle, toisen yöpaidan tekeminen ei siis sujunut ilman kommelluksia, mutta tulipahan siitäkin lopulta valmis. :)

Kierrätyspehmoja

Omalta osaltani ompelusten teko on ollut nyt vähän jäissä, koska olimme viikon matkoilla, jonka jälkeen mieheni on ollut viikon lomalla, ja olemme viettäneet hellepäiviä lähinnä ulkona. Sen sijaan ennen matkaa koin uuden "aluevalloituksen", kun aloin opettelemaan pehmolelujen tekoa.

Minulla on jonkin verran mieheni isovanhemmilta "ryöstettyjä" ja tutuilta saatuja vanhoja pussilakanoita ym, joiden kunto ei välttämättä riitä aivan vaatteiksi asti, mutta sen sijaan niistä saa mielenkiintoisia pehmoeläimiä ja muuta pientä mukavaa. Niillä on ollut sitten kiva harjoitella pehmojen tekemistä, kalliita kankaita kun en raaski silputa täysin silmät ummessa (mitä monikin ompelus kohdallani vielä on..).

Yritin etsiä netistä kaavoja pehmonorsuun, mutta en löytänyt mitään kivaa. Halusin norsulle kaikki neljä jalkaa, mutta kaikki löytämäni ohjeet olivat yksinkertaiselle kaksijalkaiselle norsulle... Niinpä siis ensimmäinen tekemäni pehmolelu on tehty täysin omasta päästäni revityille kaavoilla! Materiaaleina vihreä pussilakana ja violettiruutuinen vanha esiliina. Napit on uusia..

Toinen yritelmä samasta aiheesta on lammas (jota kukaan ei vielä ole tunnistanut lampaaksi), joka on jonkin löytämäni sivuston ohjeilla tehty. Hmm. Materiaalit vanhoja lakanoita, napit uusia.

Näiden jälkeen ilokseni löysin kirjastosta hyvältä vaikuttavan pehmolelukirjan, joiden ohjeilla aion lähiaikoina kokeilla tätä aluetta lisää. :) Vaikka nämä ovatkin vähän hassun näköisiä, niin silti pikkuprinsessani sydän on valloitettu näille. Norsua on halittu uneen asti ja eräänä aamuna eka teko oli pusun antaminen pehmokaritsalle.