Tilkkupeitto leikkimökkiin

Vuosi sitten tähän aikaan nautimme ihanasta Suomen kesästä lasten mummolassa. Lapset leikkivät samanikäisten serkkujensa kanssa milloin rannalla, metsässä, hiekkalaatikossa ja leikkimökissä sillä aikaa kun me aikuiset vaihdettiin pitkän ajan kuulumisia ja ahdettiin itsemme täyteen "suomalaisia herkkuja" (mm. ruisleipää!)

Loman loppuessa mietin haikeasti koskakohan sitä taas nähdään seuraavan kerran ja keksin, että ainakin voin lähettää meistä pienen muistutuksen uusien leikkimökin tekstiilien muodossa. Mittasin siis "salaa" leikkimökissä olevan nukensängyn sekä ikkunat ja aloin suunnitella verhoja ja peittoa. Vain pari kuukautta reissun jälkeen lähetin mökkiin hennon vaaleanpunaiset verhot, ja nyt uuden kesän alkaessa tämä tilkkupeittokin on jo matkalla ilahduttamaan serkkutyttöjen nukkeleikkejä. Toivottavasti on kaikille mieluinen!

Vauvan tilkkutäkki - Patchwork quilt for a baby

Sain ommella mitä ihaninta tilausta pitkästä aikaa - tilkkutäkkiä siskon tulevalle vauvalle. Leikittelin iloisilla väreillä oikein kunnolla, koska sisko rakastaa kaikkea värikästä ja vähän villiä! Toiselle puolella valitsin hillitymmän kankaan, jotta peitosta voi halutessaan käyttää rauhallisempaakin puolta. Peiton koko on 130 x 70 cm ja täytteenä on luomupuuvillavanua.

***

I got to sew the most wonderful order - a patchwork quilt for my sister's coming baby. My sister loves everything colorful and fun so I had a great chance to play with many happy colors! For the backing I chose calmer color so that the quilt has quite a different feeling if used other way around. Quilt's size is 130 x 70 cm and the filling is organic cotton padding.

Vauvan tilkkutäkki

Meidän vauvan laskettu aika tuli ja meni, mutta vauvaa ei vielä kuulu. Sainpahan sitten ajoissa valmiiksi tämän viimeisenkin vauvalle suunnitelmissa olleen käsityön, nimittäin pinnasängyn tilkkupeiton. Olen hautonut ainakin vuoden näitä Aneela Hoyen ihania kankaita osaamatta päättää mihin ne käyttäisin, mutta nyt löytyi täydellinen käyttökohde. :)

***

Our baby's due date came and went but the baby shows no intentions of coming out! The good thing is that now I was able to finish the patchwork quilt for the baby's crib in time. I have been saving these cute Aneela Hoyen fabrics for over a year because I wanted to make something special from them. This was the perfect use for them! :)

[Kankaat / Fabrics: Aneela Hoey 'Sherbet pips']

Tilkkulaatikon tyhjennystä - Emptying the patchwork box

Oli aika tehdä tilkkulaatikon siivous, koska laatikon kansi ei suostunut enää menemään kiinni. Kaadoin kaikki tilkut pöydälle, lajittelin trikoopalat omaan kasaansa ja tilkkupuuvillat kahteen kasaan värien mukaan. Seuraavaksi leikkasin isomman tilkkupuuvillakasan palaset 10x10cm neliöiksi - sitä pienemmät palat joutivat roskikseen. Lopputuloksena syntyi tilkkutäkki tulevalle vauvalle, kokoa täkillä on 70 x 90 cm. Välikerroksena on puuvillavanua ja taustapuolen kankaaksi valitsin Anna Maria Hornerin "Bubble burst", jonka olin aluperin ajatellut tytölleni mekkokankaaksi, mutta se sopikin mielestäni mukavasti peiton tunnelmaan. Ja tilkkulaatikossa on taas ihanasti tilaa! :)




It was time to clean up the box that holds remnant fabric pieces, since the lid wouldn't close anymore. I spread all the patches on the table, sorted the jersey ones to their own pile and patchwork cotton to two different piles according the color. Then I cut one pile of the patchwork cotton pieces to 10x10cm pieces and anything smaller ended up in the trash bin. As a result I made this 70 x 90cm patchwork quilt for the baby. The backing is made of Anna Maria Horner's "Bubble burst" fabric that I had originally planned to use for a dress, but I think it suits the quilt nicely. Now I have plenty more room in the patchwork box! :)

Tilkkupeitto / Patchwork quilt

Nyt on viimeinenkin Suomen-matkan tuliainen valmiina! :) Tämä tilkkupeitto on menossa anopilleni. Heillä on pihassa pieni huvimaja, jossa anoppi tykkää lukea ja niinpä ajattelin että tällainen sylipeitto voisi olla mukava sylin ja jalkojen lämmittäjä lukuhetkinä.

Suunnitteluvaiheessa istuskelin sohvalla ja sovittelin minkä kokoinen peitto olisi mukava sylissä - niin että se peittäisi jalat kunnolla, mutta ei kuitenkaan olisi tarpeettoman suuri. Lopulta peiton kooksi päätyi 110 x 110cm.

Peiton etupuolen kankaat on Robert Kaufmanin Kona cotton -kokoelmasta ja välikerroksena on villavanua. Taustan ihanan lintukankaan olin ostanut tyttäreni mekkoa varten, mutta se päätyikin peittoon, koska lintukankaan värimaailman sopi mielestäni täydellisesti yhteen peiton etupuolen kanssa.

Meidän perhe on nyt lähdössä lomamatkalle Singaporeen ja Suomeen. Omalta osaltani käsitöihin sekä blogimaailmaan tulee siis pitkä tauko, Saara-sisko toivottavasti pitää blogia pystyssä sillä aikaa (sen minkä ehtii meidän kanssa huvitteluiltaan!). Nähdään taas syyskuussa!

***

We will soon be travelling to Finland for the first time after two years in Australia. Therefore I have been preparing many gifts for our loved ones who we will be seeing after a long time. This is the last one of the gifts, I made it for my mother-in-law. They have a cozy hut in their garden where she likes to read and maybe have an afternoon tea. I thought she might use a lap quilt that can keep her legs warm while she's reading.

When planning this quilt, I was sitting on the couch testing what size would be big enough to cover the lap and the legs but still not unnecessarily bulky. After testing I decided to make it 110 x 110 cm. The top layer is made exclusively of Robert Kaufman Kona cotton-fabrics and the middle layer is wool padding. The adorable bird fabric was originally meant for my daughter's dress but I decided to use it for the quilt once I noticed how nicely the colors of the bird fabric go with the front of the quilt.

For my part there will be now long break with no sewing and no blogging as our family will be travelling to Singapore and to Finland. I hope my sister Saara will keep up the blog while I'm away! See you again in September!

Tilkkutäkki-projekti kuvina

Pitkään työn alla ollut tilkkupeittoni valmistui vihdoinkin! Peittoa tehdessäni napsin kuvia eri työvaiheista kertoakseni mitä vaiheita tilkkupeiton tekemiseen sisältyy - jos siitä vaikka olisi jollekulle iloa. Tässä kerrottu työskentelytapa on siis se miten itse tein tämän peiton - ei välttämättä joka kohdassa se oikein tapa ja ehdottomasti ei ainakaan ainoa oikea tapa. Otankin siis mielellään vinkkejä ja kokemuksia vastaan jos joku on havainnut jossain osiossa toisen työskentelytavan toimivammaksi!

Itse tein ensimmäisen tilkkupeittoni vuosi sitten, heti kun olin saanut oman ompelukoneen. Tuon ensimmäisen peiton tein kyllä todella hankalasti, koska vasta sen valmistuttua suostuin lukemaan ohjeita miten näitä oikeasti tehdään. ;) Itselleni kaikkein opettavaisinta taisi olla vierailu paikallisilla käsityömessuilla, Melbourne craft and quilt fair:ssä, jossa pääsin kyselemään konkareilta neuvoa ja näkemään miten he itse tekivät eri työvaiheita.

Tilkkutäkin tekemisen aloitin luonnollisestikin tekemällä suunnitelman ja hankkimalla kankaat. Kun suunnitelma oli valmis ja kankaat pesty sekä silitetty, aloin leikata neliöitä, joiden sivun pituus oli viisi tuumaa. Kukin kuviokankainen neliö ommeltiin vinottain kulmasta kulmaan yhteen valkoisen neliön kanssa, jolloin leikkaamisen jälkeen syntyy kahdesta eri kankaasta koostuva kolmio-neliö. Esimerkiksi täältä löytyy teknikkaa selventävä kuva. Seuraavaksi silitin valmiiden kolmio-neliöiden saumavarat kuviokankaiden puolelle, jotta ne ei näkyisi lävitse valkoisen kankaan puolelta. Sitten trimmattiin vielä ylimääräiset kulmat yms. pois niin että kolmio-neliöt olivat täsmälleen 4"+saumavara kokoisia (käytin 1/4" saumavaraa).



Seuraavaksi ompelin neljä kolmio-neliötä yhteen niin että ne muodostivat yhden ison (8"+sv) neliön, sitten pääsikin jo ompelemaan isoja neliöitä yhteen riveiksi ja sen jälkeen rivejä yhteen.



Päälikerroksen valmistuttua kaikki kerrokset asetetaan sileästi päällekkäin: alimpana siis taustapuolen kangas, seuraavana täyte, joka tässä peitossa on 100% luomupuuvillavanua, ja ylimmäksi sitten tuo tilkkukangas. Kerrokset yhdistetään toisiinsa joko harsimalla tai tihein välein hakaneuloja laittamalla, kuten kuvasta näkyy itse käytän noita väännettyjä hakaneuloja ja laitan niitä 10 cm välein. Kun kerrokset ovat kiinni toisissaan, leikataan täytteen ja taustakankaan ylimääräiset reunat pois. Hakaneulojen asettelussa kannattaa jo miettiä mistä kohtaa peittoa aikoo tikata, jotta hakaneulat eivät ole tikkausreittien tiellä.

Tikkaamisessa puutarhakäsineet on aika kiva apua, peitosta saa napakamman otteen ilman että rasittaisi omia olkapäitään aivan jumiin peiton tiukalla puristamisella... Tämä peitto on tikattu jokaisen ison (8") neliön ympäri sekä rasti jokaisen ison neliön keskelle. Alkuun suunnittelin ja kokeilin testitilkulleni hieman monimutkaisempaa tikkauskuviota, mutta onneksi päädyin tähän yksinkertaisempaan, sillä tämä peitto oli jo sen verran iso että sitä oli välillä aika vaikeaa tikata kun piti isoa peittorullaa väännellä ja käännellä tuolla koneen rungon sisässä. :p


Reunojen viimeistelyyn leikkasin 7cm leveää kaitaletta, jonka silitin kaksinkerroin ennen ompelua (nauha oli siis tässä kohtaa 3,5cm leveää). Reunakaitaleen ompeluun löytyy hyvä ja selkeä ohje Crazy mom quilts -blogista, mm. miten kulmat kannattaa ommella. Reunakaitaleen ompelin peittoon kiinni sentin päässä reunasta, jolloin reunakaitale tulee tämän paksuisella täytteellä edestä ja takaa saman levyiseksi. Tai tarkkaan ottaen reuna on takaa millin leveämpi, jotta tämä reunakaitaleen kiinnittävä koneommel jää piiloon peiton nurjalta puolelta. :)

Seuraavan vaiheen järkevä tekisi varmaankin ompelukoneella, mutta itse ompelen reunakaitaleen nurjalta puolelta kiinni käsin, jolloin reunasta tulee siistin näköinen kun siinä ei näy ommelta kummaltakaan puolelta katsottuna. Perinteisesti tilkkupeittoon voi vielä kirjailla tekijän nimikirjaimet sekä vuosiluvun, tämä peitto on menossa äidilleni ja niinpä kirjailin peittoon etunimeni kokonaan - ettei vaan äiti sitten joskus vanhana dementikkona unohtaisi kuka hänen tyttäristään tämän taas tekikään, minulla ja Saaralla kun on samat nimikirjaimet. ;)
(Tässä muuten vilahtaa tuo taustapuolen kangaskin.)

Loppuun vielä kuva valmiista peitosta, mikäli joku jaksoi tänne saakka selata. Peiton koko on 120 cm x 210 cm eli minä seisoin tuolla peiton takana varpasillaan ja kädet ylhäällä peittoa pidellen sillä aikaa kun mies napsaisi peitosta valokuvan. Oli muuten aika painava.

Kolmevuotiaan varmalla maulla, tilkkutäkki

Mielessäni oli jo melko valmiit suunnitelmat tyttöni tilkkutäkkiä varten, kun tyttö tajusi mitä olen suunnittelemassa ja alkoi kertoa toiveitaan. Värikkäät toiveet pistivät suunnitelmani täysin uusiksi!"Minä pidän vaaleanpunaisesta, pinkistä, liilasta ja keltaisesta. Pidän kaikista iloisista väreistä!" kuului pienen asiakkaan vahva mielipide ja niinpä sitä mielipidettä oli kuunneltava.

Kangasvaihtoehtoja tutkittuani pääsimme neuvoitteluissa sen verran kompromissiin, että lilan sai korvata vihreällä - itse nimittäin tykästyin tuohon norsukankaaseen aivan valtavasti! Kankaita leikellessäni mietin kauhuissani mikähän värien sekamelska tästä tuleekaan, mutta nyt kun kokonaisuus on valmis on pakko myöntää että kolmevee tiesi asiansa - peitto on aivan omistajansa näköinen. Ja voi miten mieluisa lahja peitto olikaan kun se vihdoin valmistui, tyttö leikki sillä loppuillan ja meni lopulta nukkumaan uuden peiton kanssa, vaikka sen varsinaisesti päiväpeitoksi tarkoitinkin. Noin kiitolliselle asiakkaalle ompelen mielelläni jatkossakin! :)

ps. Reunat ja papukaijat ovat väriltään vahvan pinkit, vaikka kuvassa näyttävät mielestäni punaisilta.

Viimetingassa peittokeräykseen

Minulla on ollut myös mielessä osallistua Nupulle peitto -keräykseen. Keräyksen deadline vaan lähestyy kovaa vauhtia, ja omat muut kiireet tykkäävät myös painaa päälle (yliopistolla on monta kurssia päällekäin menossa ja muutto isompaan asuntoon kolmen viikon päästä edessä!), joten tällä kertaa lopulta mielikuvitukseton loppuratkaisu ja nopea toteutus voittivat, ja tein ihan yksinkertaisen peiton.

Olisin laittanut peiton taustakankaaksi pehmoista fleeceä, mutta en ostanut sitä kaupasta, kun luulin, että minulla on semmoista sopivassa värissä. Sitten luulin myös, että minulla on vielä valkoista flanellia jäljellä, mutta olikin vain valkopohjaista nallekuvioista. No, se on nurja puoli, ei haittaa niin paljoa. Päälipuolena siis puuvillaa, välissä polyestervanu (mielestäni se on polyesteria?) ja nurjana puolena flanelli. Pehmeä tuli ja sehän lienee pääasia. :)

On se hei ihan suora, ja neliön mallinen (45x45 cm),
kunhan oon ottanu "vaihteeksi" kuvan jotenkin vinoon...

Lahja Baby showereihin

Sain tänään valmiiksi tilkkutäkin, joka on menossa ystävälleni baby shower lahjaksi. Kyseinen ystäväni tykkää lastenjutuissa kovasti pöllöistä, niinpä kaapissa käyttökohdetta odottelemassa ollut pöllökangas oli helppo valinta! Koska tiedän hänen pitävän iloisista väreistä, uskalsin valita aika värikkäitä ja eloisia kankaita, oli itsellekin ommellessa tosi piristävää kun kankaat oli niin värikkäitä! Tilkkupeiton tekeminen oli huimasti helpompaa ja sujuvampaa nyt toisella kerralla, tämä oli tosi kiva projekti!

Mulla on selvästi menossa jonkinlainen vihreä kausi, kaikkein ihanimmat kankaat tuntuvat löytyvän vihreän sävyistä ja sisustukseenkin kotona olen lisännyt hieman vihreää. Otinkin tilkkutäkistä yhden kuvan niin, että kotimme sisustuksen uusin vihreä juttu eli mieheni valokuvaama taulu pääsi kuvaan mukaan. Pieni ripaus vihreää tuntui piristävän muuten kovin valkoista olohuonettamme ihmeen paljon!

Nuppupeitto x 2

Tällaiset peitot sain siis aikaiseksi Nupulle peitto -keräykseen. Värimaailma muokkautui sen mukaan, minkälaisia materiaaleja minulta sattui löytymään kotoa, niinpä molemmat peitot ovat 'tyttöväriä' kun ainoa varastossa oleva fleece oli pääväriltään vaaleanpunaista. Pöllöpeitto on kokoa 50x50 cm ja tuo toinen peitto on 40x40cm. Pienempään peittoon laitoin välikerrokseksi ohuen puuvillavanun, mutta pöllöpeitosta toivoin hieman notkeampaa ja siksi siinä on vain päälikerros ja fleece. Pikkutilkuista tehty peitto olisi miellyttänyt omaa silmää enemmän, jos olisin hoksannut jättää väliin myös niitä isompia neliöitä. Menin kuitenkin innoissani silppuamaan kankaat kokonaan heti ja kaksi kankaista vieläpä loppui kesken, siksi peitosta piti tehdä pienempi kuin alunperin suunnittelin.

Näin pientä tilkkutyötä oli kyllä tosi mukava tehdä, työ ehti valmistua ennen kuin siihen tuli yhtään kyllästyttyä tai hermostuttua. Oli myös mukavaa saada pienille kangaspaloille hyötykäyttöä! Seuraavina tilkkutyöprojekteina suunnitelmissa onkin tilkkutäkit omille lapsille. Osa kankaista odottaa jo pestyinä, mutta kuvion suunnittelutyö on vielä vaiheessa. Peitoille pitäisi tulla kokoa noin 160 x 80 (tämäkin on vielä hieman auki), mutta joka tapauksessa aika paljon pidempi työurakka on siis edessä.

Muiden nuppupeittoja on ollut myös mielenkiintoista käydä ihailemassa, on hienoa nähdä miten erilaisia ideoita kukin on keksinyt! Käykäähän katsomassa vaikkapa Ruttu-Nutun blogista miten ihanaa jälkeä saakaan aikaan sitten kun yhdistetään hyvä mielikuvitus ja taito ommella. Tuolta blogista myös alunperin huomasin koko keräyksen eli kiitos sinne viestin levittämisestä. Nyt tuntuukin että keräykseen on saatu tosi moni ompeluharrastaja mukaan! Hieno juttu!

Nuppupeitto

Vinkkaanpa täällä käsityöihmisille jos joku haluaa osallistua kyseiseen peittokeräykseen. Itse löysin tämän sivun tänään ja heti aloin suunnitella minkälaisen peiton tekisin. Nyt on oiva tilaisuus jokaisen kokeilla tilkkupeiton tekoa, ei tarvitse pitkää pinnaa yhtä paljon kuin yleensä koska peittojen kooksi toivotaan 50x50 cm. :) Käykäähän tutustumassa asiaan lisää alla olevassa osoitteessa.

Nupulle Peitto: Mikä on nuppupeitto: "Nuppupeitto on pieni tilkkupeitto, jonka pieni lapsi, (yleensä keskonen) saa käyttöönsä osastolla. Myöhemmin peitto on ihana muisto lapselle..."
Tässä vielä linkki tarkempiin teko-ohjeisiin.

Vauvalahja, osa2: Tilkkutäkki

Saadessani oman esikoiseni, pikkusisko ompeli vauvalleni tilkkutäkin, joka olikin meillä ahkerassa käytössä. Niinpä ajattelin että nyt on minun vuoroni tehdä tilkkutäkki vanhimman siskon tulossa olevalle vauvalle (joka on nyt siis jo syntynyt). Minulla oli valtava halu oivaltaa ompeluun liittyviä juttuja itse ja niinpä en suostunut etsimään tilkkutäkin ompelusta mitään ohjeita, vaan halusin päätellä itse miten peitto tehdään. Ajattelin että eihän tasaista neliötä voi olla kovin vaikeaa ommella (virhe nro.1!).

Suunnitelin kuvion ruutupaperille ja tilasin kaksi kankaista nettikaupasta ja kaksi hain todella tunnelmallisesta pienestä kangaskaupasta (virhe nro.2!) Jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevämpää hypistellä kaikkia kankaita ennen ostopäätöstä, kankaat osoittautuivat aika eri paksuisiksi ja keskenään erilaisiksi käsitellä, vaikka kaikki olivatkin 100% puuvillaa.

Pesun ja silittämisen jälkeen aloin leikkaamaan neliöitä ja kolmioita, joista peitto koostuisi. Tässä vaiheessa en tiennyt vielä tulisinko koskaan tekemään toista tilkkutäkkiä ja siksi en halunnut hankkia mitään kovin kalliita välineitä. Piirsin siis neliöt kankaaseen viivotinta ja kalkkikynää käyttäen ja leikkelin ne sitten saksilla. Nyt kun olen saanut ensimmäisen tilkkutäkkini valmiiksi, tiedän että tulen tekemään näitä vielä monta vuosien varrella! Niinpä ostin käsityömessuilta paremmat välineet: kangassakset, leikkurin, leikkausalustan ja teräväkärkisemmän merkkauskynän. Noihin kun yhdistää vielä haluamansa kokoisen sabluunan niin saakin aika paljon helpommalla tarkemman kokoisia palasia! Noissa minun käyttämissäni välineissä suurin puute oli huono kalkkikynä, jonka terä oli jatkuvasti aivan tylsä ja niinpä tarkkuus kärsi kun merkkausviiva itsessään saattoi olla kaksi milliä paksu... Ja ehkäpä vuosikausia vanhat paperin ja pahvin leikkaamisella tylsytetyt sakset eivät myöskään olleet aivan optimit. Pyöröleikkuri itsessään ei varmaankaan ole sen tarkempi tapa kuin sakset, mutta nopeampi se ainakin on!

Sitten teinkin pahimman ja työläimmän virheeni, nimittäin siksakkasin kaikkien 156 palasen reunat!!! Aargh. Jälkikäteen tosiaan selvisi että reunoja ei olisi tarvinnut siksakata ja itse asiassa tilkutkin olisivat pysyneet tarkemman kokoisina ja muotoisina (varsinkin kolmiot) jos niitä ei olisi siksakattu. Aika monta tuntia ja metritolkulla lankaa siis hukkaan... Tilkkutäkin teon aikana tuli myös ratkojaa käytettyä jokseenkin monta kertaa, milloin meni sauma vinoon tai tilkkupalanen väärinpäin tai... Olinkin pari kertaa valmis heittämään koko teoksen roskiin kesken kaiken, mutta onneksi olin mennyt ääneen lupaamaan tilkkutäkin siskolleni niin aina oli vain jatkettava vaikka ei homma sujunutkaan. Yksi päälikankaista myös loppui kesken koska olin laskenut tarvittavan määrän väärin, laskin nimittäin vahingossa saumavarat vain tilkun kahdelle reunalle.

Olikin aika voitonriemuinen olo kun palaset olivat lopulta yhdessä ja päälikerros oli valmis silitettäväksi. Siinä kohtaa aloin taas uskoa että kyllä tästä vielä valmis tulee! Seuraava harmillinen yllätys tulikin taustakankaan kanssa - olin ostanut sitäkin vahingossa liian vähän! Peiton taustan oli tarkoitus tulla eläinkuvioisesta kankaasta, jota peiton päällä on kahdeksan palan verran. Kyseisen kankaan kanssa minulla oli ongelmia tosin jo noiden muutaman pikkupalasen teossa, silittämisestä huolimatta kangas tuntui aina vain 'aaltoilevan'. Siksipä päätin olla ostamatta puuttuvaa palaa kankaasta, vaan ostinkin tilalle flanellia, joka oli ihanan helppoa käsitellä!

Lopulta pääsin silittämään kaikki kerrokset, asettelemaan ne tasaisesti päällekkäin ja aloittamaan kerrosten kiinnittämisen toisiinsa hakaneuloilla. Tässä kohtaa olin jo tajunnut kysyä neuvoa käsityömessuilta, josta kokeneemmat neuvoivat että hakaneuloja kannattaa laittaa noin 10 sentin välein, jotta kerrokset eivät ryppyynny tikkausvaiheessa. Aika monta hakaneulaa saikin sitten laittaa!

Ensimmäisen tikkauksen ompelu jännitti hurjasti - mietin että nytkö pilaan viikkojen työn ja ruttaan jonkun kankaista ryppyyn. Hakaneulat ja Berninan "walking foot" paininjalka hoitivat kuitenkin hommansa ja tikkaaminen sujuikin ihan mukavasti. Ostin messuilta hieman tavallista paksumpaa lankaan, jossa väri vaihtuu muutaman sentin välein. Oli tosi hauskaa suunnitella minkälaista kuviota peiton pintaan tikkaisi! Hirveän tiheää tikkausta en kuitenkaan halunnut tehdä, jotta peitto säilyttäisi pehmeytensä ja siksi en kokeillut vielä tähän peittoon mitään kovin monimutkaista tikkausta. "Stipple quilting", jossa tehdään sattumanvaraisia kiemuroita peittäen koko peiton pinta, olisi kyllä hieno taito oppia ja sitä aionkin joskus vielä kokeilla. Lopuksi vielä viimeistelin peiton reunat, kaksi ensimmäistä reunaa menivät nätisti ja kolmannessa reunanauha alkoi rypyttää niin pahasti, että jouduin purkamaan koko reunan ja tekemään sen uusiksi. Tämä(kin) kohta olisi ollut helpompi tehdä jos olisi lukenut hieman ohjeita etukäteen, kangaskaitaleesta leikattu leveämpi reuna olisi ollut nimittäin järkevämpi ratkaisu kuin tuollainen ohut vinonauha.

Tilkkutäkin tekemiseen meni melkein kuukauden verran iltojani. Välillä tein muutaman lastenvaatteen 'lepuuttaakseni hermojani' ja välillä työ seisoi kun kangas loppui kesken. Hurjan paljon projektissa tuli kyllä opittua! Kun sitten vielä kävin kesken tilkkuprojektin siellä käsityömessuilla katsomassa tilkkutäkkinäyttelyä, ymmärsin että tässä lajissa riittää oppimista ja ideoiden kehittelyä loppuelämäksi. Ennen seuraavaa tilkkutäkkiprojektia aion kuitenkin hankkia hieman lisää tietoa ja tehdä huomattavasti tarkemman työsuunnitelman! Loppuun vielä kuvia eri työvaiheista, yhdessä kuvassa näkyy erityisesti tuo väriä vaihtava lanka (sekä tekijän nimikirjaimet ja vuosiluku) ja alimmassa kahdessa kuvassa on valmis täkki edestä ja takaa.