Tytön kesäjuttuja

Tämä Marimekon Melooni-kankaasta ommeltu kesämekko on tehty Ottobren 3/2012 kaavalla. Mekon takana kivana yksityiskohtana on koko mekon pituudelta kulkevat isot pinki napit. Tykkäsin kovasti tästä kaavasta, mekko on ihanan ilmava lapsen päällä ja siksi mukava niinä kaikkein kuumimpina päivinä - täällä kun on joka kesä muutama yli 40-asteinen päivä. Yksinkertaisen malli tuo näyttävän kankaan hienosti esille. [Ompelin tämän mekon itse asiassa jo vuosi sitten, tajusin tänään tytön sitä käyttäessä että se on tainnut unohtua täältä blogista.]

Tämä vedensininen mekko syntyi omana kaavaräpellyksenä ja tein kyllä niin hankalasti tuon vyötärön kohdan, että mielellään ottaisin neuvoa jos joku tietää miten tällainen oikeasti tehdään... Ystävä antoi tuon itselleen ylimääräisen kukkapuuvillan minulle ja päätin yhdistää sen saman sävyiseen trikooseen.

Pellavaista pitää olla joka kesään! :)

Ottobre 4/2013 kaavalla tehty kietaisutunika ja polvipituiset legginsit.

Juhlatyyliä äidille ja tyttärelle

Meillä oli myös tarvetta juhlavaatetukselle, ja loppukevään aikana jostain tuli idea, että teenkin samantyyliset mekot itselleni ja tytölle. En ollut vielä varsinaisesti ommellut mitään itselleni, joten vähän jännitti, että tuleeko koko hankkeesta mitään. Ihastuin vähän 50's tyyliin, polka dots kuvioon ja niistä lähti ajatus viriämään. Ajatuksen toteuttamiseen innosti myös se, että tällaiselle yli 180cm pitkälle naiselle ei oikein tällä hetkellä löydy mitään mekkoja, minkä pituus olisi mielestäni riittävä. Puoleen reiteen oleva mekko kun ei oikeen vastaa toiveitani juhla-asun pituudesta...

Oman mekkoni yläosa on Moda 2/2006 -lehden pellavatopin kaavalla tehty (lyhennetty tosin vyötärömittaiseksi), alaosa on täysi ympyrä. Yläosaan tein vuorin puuvillabatistista, joka on mielestäni kuumalla kesäkelillä mukavampaa materiaalia ihoa vasten, kuin hiostava vuorikangas. Molemmissa mekoissa on alaosan vuorit myös täydet ympyrät ja helmassa tylliä. Omassani jopa 12m leveyssuunnassa. :D Tyttären mekkoon yläosan mallia otin Ottobresta 3/2011, mitä nyt olkapäitä on kavennettu, kaula-aukon mallia muutettu ja yläosan pituutta lisätty. :P

Molempien mekkojen helmat huolittelin käsin, jotta sain näkymättömän sauman helmaan. :)

Tyttären mekko. Vyötäröllä satiininauha.

Ja loppuun vielä pari kuvaa mekoista käytössä. ;)

Takana piiloketjut, mitkä ei kyllä menneet ihan piiloon, kun mun koneeseen ei saa piiloketjujalkaa (edes se Prymin "Kaikille koneille sopiva" versio ei sovi), mutta kun ketjutkin olivat täysin samaa punaista, niin ei se oikeastaan haitannut että ne näkyi n. 3-4mm leveydeltä, kun kuitenkin ketjut onnistui tosi siististi (olin suorastaan yllättynyt, kyseessä oli sentään 2. ja 3. ikinä ompelemani vetska).

Omassa vyötärönauhassani (puuvillaa, ei ollut tarpeeksi leveää satiininauhaa) olisi myös ollut pituutta vaikka rusetin tekoon, mutta solmin vain nauhan solmulle taakse ja jätin päät roikkumaan. :P

ps.pahoitteluni siitä, että kuvat ei aukea eikä suurene mitenkään. En tiedä mitä pitäis tehdä että ne alkais taas toimimaan niin...

Kesäinen tunikamekko

Tyttöselle valmistui tällainen kevyesti päällä leijaileva tunikamekko puuvillachambraysta. Tätä on tarkoitus käyttää puistoreissuilla polvipituisten legginsien kanssa, kunhan ehdin miettiä minkä väriset legginsit tekisin (ehdotuksia?). En muista olenko maininnut, mutta täälläpäin tytöt ulkoilevat lähes aina mekko tai hame päällään. Tykkään kovasti tuon mekkosen kaavasta - pelkistetyn yksinkertainen parilla pienellä yksityiskohdalla. Tuota etuosan pientä koristekaistaletta oli kiva näperrellä, samoin taskujen rypytys ja koristenapit tuovat kivasti ilmettä mekkoon.

Kaava on Ottobre 3/2010, Plum tree pellavamekko. Tein kolmevuotiaallemme koon 104, joka olikin yllättävän kaponen tuosta yläosasta vaikka muuten olen pitänyt Ottobren kaavoja ennemminkin reiluina. Piilovetoketjun ompelua tuli kokeiltua ekaa kertaa, kyllä se vetoketju siellä lujasti on paikoillaan mutta enpä voi sanoa että se olisi piilossa. ;)

Pipon hurautus

Jotta kaikki tekeleeni eivät olisi paitoja, piti hurauttaa väliin yksi pipo. Löysin tuossa pari viikkoa sitten mielettömästä alesta Reimatecin haalarin pikkuneidilleni talvihaalariksi. Olen sen jälkeen koittanut miettiä, miten saan kontrastia kirkkaanpunaiseen haalariin, jossa on vain yksi valkoinen raita... Vastaus on... Turkoosi pipo!

En tiedä onko tämä pipo käytännöllinen, mutta tulipa nyt kokeiltua. Ohje on alunperin Ottobren nallelakki, mutta yhdistelin osia, niin että kumpainenkin kerros koostuu yhdestä palasta (siis pala per kerros). Turkoosin pipon punaiseen haalariin yhdistävä tekijä on punainen fleecevuori ja punavalkoinen koriste edessä. Olisi tämän voinut ehkä huolellisemminkin tehdä, mutta kun en todellakaan tiennyt onko koko malli sopivan kokoinen tai mallinen pikkuiselleni, niin en viitsinyt tehdä ensin hirveetä vaivaa ja sit itkeä sopimattomuutta. Nyt tämä kahden tunnin räpelle onkin ihan sopiva sekä tytön päähän (ainakin nukkuvan tytön päähän pikaisen sovituksen perusteella), että haalarin väreihin. Vaikka fleece näyttääkin tummemmalta kuvassa, niin samaa punaista se onnistuu oikeasti olemaan haalarin kanssa...

















Materiaaleina siis punainen fleece vuorina ja päällä turkoosi joustofrotee. Valkoinen on velouria. Itse kuvittelen tuonne alle vielä tarvittaessa laittavani silkkimyssyn, joten kai tämä sitten on kuumaveriselle tytölleni riittävän lämmin talvella (?). Koitan huomenna lisätä tähän vaikka perään vielä kuvan lakista uhrin päässä. ;) Vielä on myös suunnitelun alla, pitäiskö tuohon vielä keksiä joku nauhasysteemi, millä lakin saa köytettyä tytön päähän... Ehkä seuraavaan versioon?

Ps. Tässäkin vaihteeksi Ruttunuttu-vaikutteita. Tai Kik kid, miten vaan. Jos on jotain muita järkeviä koristeideoita kuin tähti myssyn etuosaan, niin saa jakaa. ;)

Pps. Tässä vielä lisäyksenä aamupalalla otettu kuva myssystä tytön päässä. Noiden "korvaläppien" alaosaan saa mainiosti nauhan tai esim kumilenkin ja napin, jolloin hattu pysyy kiinni, muokkaan tätä vielä sen verran (ja otan seuraavaan mahdolliseen lakkiin tämän huomioon jo ompeluvaiheessa).

Pikkusiskon ensimmäinen paita!

Minulla on ollut pidemmän aikaa jo varastossa raidallinen trikoo, mistä en oikein tiennyt mitä tehdä. Lähemmin kangasta tutkittuani tajusin, että olin sen enempiä ymmärtämättä onnistunut ostamaan jopa interlock-laatuista trikoota, mikä taitaakin olla aloittelijalle helpompaa ommeltavaa, joten totesin, että ensimmäinen paitayritys tulee siitä trikoosta.

Eilen sitten innostuin tutustumaan Ottobren Papana-raglanpaidan ohjeeseen (4/2010), jota mittailtuani päätin tehdä paidan sen mukaan, mutta kapeampana (osien leveydet jäljensin kokoa 80 vastaaviksi, pituudet vastaa kokoa 92). Halusin myös yksinkertaisella raitakankaalla kokeilla iki-ihanassa Ruttu-nuttu blogissa ollutta applikaatioideaa, missä kuvio saadaan esiin kohdistamalla raitoja eritavalla. Koska applikointi on itselleni edelleen aika epävarma juttu, päätin tehdä paitaan vain yksinkertaisen, tytölle sopivan, sydämen. ;)

Koska olin värimaailmaksi suunnitellut raitatrikoon ohelle tummansinistä, ajattelin ensin että ompelisin sydämen reunat tummansinisellä langalla, jolloin myös kuva tulisi paremmin esiin. Vaan niinhän siinä sitten kävi, että tummansininen lanka oli loppu, ja koska olin täysin malttamattomassa mielentilassa päästä kokeilemaan paidan ompelua, niin kuvion reunat ompelin valkoisella... Pitää lähiaikoina käydä hamstraamassa erivärisiä lankojakin lisää... ;)

Paita olikin aika nopea toteuttaa. Suurin ongelma tuli kaula-aukon viimeistelyssä, kun en ollut ennen ommellut tuollaista trikookaitaletta kaula-aukolle, joten purkuunhan se meni, ja sitten uudestaan. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, kaula-aukko on juuri hyvän mallinen eikä "sojota" mihinkään, joten hyvä että korjasin kaula-aukon ja maltoin olla leikkelemättä paitaa silpuksi harmissani. ;) Näitä tehdään vielä lisää. Seuraavaksi olisi tavallista single-trikoota raitakuosilla odottamassa..

ps. kuvien pitäisi taas suurentua klikkaamalla. Isompi kuva on vaan sitten hieman epäselvä kohteen nopean vauhdin vuoksi...

Farkut

Saritan hienoista vaateompeluksista inspiroituneena päätin, että oma neitini pukeutuu ensi talvena äidin tekemiin farkkuihin. Sopivaa mallia etsiessäni löysin kaupasta uusimman Ottobre-lehden, jossa olikin juuri haluamani tyyppinen farkkumalli. Turun muuttoa tehneestä Eurokankaasta löytyi ohutta farkkukangasta ja palakankaiden hinnatkin olivat -20% alennuksessa, joten kauaa ei suunnitelman toteuttamista tarvinnut miettiä.

Ahdistus meinasi iskeä kaava-arkkiin tutustuessani, tila kun on niissä käytetty omalle luonteelleni vähän liiankin tehokkaasti. Erään yön pikkutunteina (lapsen ja miehen ollessa onnellisesti jo unten mailla) sitten intouduin jäljentämään kaavat ja lopulta leikkaamaan osat myös farkkukankaasta. Kaukaa viisaana olin varannut farkkua puolitoista metriä, että on sitten varaa sählätä. ;) Ylimääräistä kangasta tulikin käytettyä, kun toisen lahkeen takaosan olin unohtanut piirtää peilikuvana, ja itse asiassa saman virheen tein vielä toisenkin kerran. Niin ne yön hiljaisten hetkien väsymys yllättää. ;)

Ottobren ohjetta lopulta oikaisin sen verran, että housuissa ei ole vetoketjua, eikä nappi aukea mihinkään. Näin päätin tehdä ihan siitä syystä, että en ole typyni aiemmissakaan farkuissa availlut vetoketjuja, takana oleva kuminauha kun antaa sen pukemisvaran mainiosti. Myös ohjeen kuminauharatkaisua muutin sen verran, että ompelin kuminauhan kiinni housuun vain takasaumasta ja sitten tein vyötärön sisäpuolelle aukot mistä kuminauha tulee ulos ja siihen viereen tuli napit, joten vyötärön kireyttä pääsee säätämään. :) Punainen lanka valikoitui kontrastiväriksi koristetikkauksiin tytön paitavalikoiman perusteella..

Täytyy sanoa, että en ihan helpoimmasta mallista tullut aloittaneeksi (aika monta erillistä osaa on kokonaisuudessa), mutta niinhän sitä oppii kun haasteisiin tarttuu! Pienistä fiboista huolimatta (älkää katsoko housuja hirvittävän tarkkaan...) olen tyytyväinen lopputulokseen, lapseni kulkee ensi talven äidin tekemissä uniikkifarkuissa! :)

(ylemmät kuvat suurenevat klikkaamalla)

Pöllöpaita

Täältä Australiasta on ollut yllättävän vaikeaa löytää kauniita ja laadukkaita puuvillatrikookankaita. Löytämäni joustavat kankaat ovat useimmiten yksivärisiä ja suurelta osin polyesterpitoisia niin että puuvillaa on esim. vain kolmasosa. Suosin sekä omissa että lasten vaatteissa luonnonmateriaaleja ja toisaalta lapsille olisi kiva käyttää värikkäitä ja iloisia kuvioita niin kauan kuin lasten ikä sen vielä sallii!

Sen sijaan tavallisia venymättömiä puuvillakankaita olen löytänyt vaikka minkälaisissa väreissä, kuoseissa ja paljon myös orgaanisena. Niinpä olen tehnyt periaatepäätöksen että venymättömät kankaat ostan kokonaan täältä ja trikoo- sekä froteekankaita voin tilata muualta. Tämän seurauksena tuttu postimies on kantanut kuluneen viikon aikana paketteja sekä Suomesta että Englannista - nyt minulla on vähäksi aikaa kankaita mitä ommella!

Ensimmäisenä työn alle pääsi pöllökangas, josta ompelin puolitoistavuotiaalle pojalleni pitkähihaisen paidan. Olipa mukavaa päästä itse hiukan rukkaamaan paidan kaavoja, minun makuuni kun paidoissa on usein turhan leveä mutta lyhyt helma ja minua paleltaa lapsen puolesta jos paljasta selkää vilahtaa pihalla kesken leikkien (näin talvella). Paidan malliin olen todella tyytyväinen, helma on siis mukavan pitkä ja hihatkaan eivät valu ranteita pidemmälle, vaikka niissä onkin reilusti kasvuvaraa. Kaava on Ottobresta 6/2008.

Nuo kaksi kangasta olivat muuten aivan erilaisia ommeltavia. Pöllökangas oli tosi napakkaa, paksuhkoa ja erittäin helppoa ommeltavaa kun taas tuo Hilcon raitatrikoo meni koko ajan reunasta rullalle niin että olin hetkittäin hieman pulassa sen kanssa. Hiukan yllätyin että tuollainen peruspaitakin on niin työläs aloittelijalle. Lopputulos oli kuitenkin ihan mieluinen eikä ratkojaa tarvinnut työllistää kuin kerran. ;) Poika itse oli pöllöistä niin tohkeissaan että tujotteli pitkään masuaan saatuaan paidan päällensä ensi kertaa. [Minun viesteissä kuvat saa muuten klikattua suuremmiksi niin halutessaan.]

Liivimekko

Ottobre-lehdet saapuivatkin yllättävän nopeasti ja niinhän siinä kävi, että tilkkupeitto joutui pariksi päiväksi syrjään, jotta sain kokeilla osaanko tehdä jotain kaavojen mukaan. Valitsin yksinkertaisen liivimekon ja aloin pähkäillä kaavojen piirtämistä. Kaavojen jäljentäminen leivinparille sujui hyvin, mutta googlen apuun piti turvautua siinä kohtaa kun kaavat piti asetella langan suunnan mukaisesti.

Ottobren tapaiset kaavalehdet eivät selvästikään ole tarkoitettu aivan näin aloittelijalle, koska heti ensimmäisessä kohdassa meinasi tulla tenkkapoo. "Ompele olkasaumat" - aika pitkään arvoin yhdistetäänkö vuorikangas jo tässä kohtaa mekkoon vai ei, mutta päätin lopulta yhdistää ja se taisi olla ihan oikea vaihtoehto. Seuraava kohta olikin pahempi "Ompele pääntie". Olisin mielellään kuullut tähän kohtaan pari lausetta pidemmän neuvon enkä netistäkään onnistunut neuvoja löytämään. Lopulta taittelin pääntietä sisäänpäin saumavaran verran, jolloin sisäänpäin kääntyvä kangas alkoi ikävästi kiristää... Kun en muutakaan keksinyt, leikkasin siihen pieniä halkeamia jolloin kangas asettui kauniimmin. Sisältä päin pääntie ei siis ole mikään kauhean kaunis ja mietityttää myös voiko nuo pienet halkiot alkaa purkaantua kovin helposti?! Mistähän muuten löytäisi tietoa miten tuo pääntie pitäisi oikeasti tehdä?

Etukäteen pahiten hermoilemani vaikea kohta eli vetoketju menikin yllättäin oikein siististi paikoilleen! Ihmeellistä! Olin jo manannut että takuulla tuossa toiseksi viimeisessä osiossa pilaan koko mekon käyttökelvottomaksi. Valmis mekko kaipasi mielestäni jotain pientä yksityiskohtaa lisää ja niinpä ompelin rinnukseen tuollaisen vihreän satiininauhan. Nauhan olisi toki saanut siistimmin ennen sivusaumojen ompelemista, mutta idea tosiaan tuli vasta sen jälkeen. Tällainen siitä siis tuli, tyttö halusi sen heti päälleen - oli jotenkin tosi otettu siitä että se on äidin itse tekemä.