Villatakki

Kun ei ole ollut edelleenkään juuri liikoja aikaa ommella (koulu ja työt..), niin paikkasin käsityöpuutetta neulomalla, sitä kun voi tehdä hiljaisuusaikanakin. En ollut koskaan vielä neulonut villatakkia, joten päätin, että olisi aika murtaa tämä rajoittuneisuus. Valitsin ohjeen, missä oli "sen verran paksu lanka", että takki tulisi nopeasti, ja sellaisen mallin, että tein sen ystävän n.92-senttiselle pojalle talveksi (eli tein kokoa 98).

Puikot kilisi kaksi iltaa, ja takki näki päivänvalon. Ohje on Novitan uusimmasta lehdestä ja lankana siis Novitan Keloa. En voi sanoa, että se olisi paras valinta noin pieneen villatakkiin, mutta tulipa kokeiltua. Annoin takin jo viikonloppuna ja tänään näinkin pikkumiehen ekan kerran takkinsa kanssa, ja oli oikein passeli ja vanhemmat tuntuivat tosi iloisilta takista. :)

Sen verran muokkasin ohjetta, että neuloin hihat putkena, enkä tehnyt saumaa.  Harmitti tehdä noin pieneen (mutta kuitenkin paksuun) villatakkiin saumoja vielä paksuntamaan vaatetta, niin vähensin edes pari saumaa tällä tavalla. Sitten voisikin jo alkaa suunnittelemaan seuraavaa neuletta. ;)

---

I've been quite busy with my work and studies so I haven't had enough time to sew... That's why I chose to knit a cardigan since I can knit while doing other stuff (and after it's too late to sew). :) It's size 98cm and for our friends' kid. I haven't ever knitted a cardigan so I wanted to knit something which becomes ready quickly.

The design is from the newest Novita magazine and the yarn is Novita's Kelo. I saw the little man wearing his new cardigan today and it looked really nice even though at some point I wasn't so sure if it's too "heavy" for such little boy...

Now I just need to get an idea what I'll knit next. :)

Nahkatossut - Leather slippers

Kun Sarita on kiireinen vauvan kanssa, niin ehkä mun pitää koittaa tehdä vaihteeksi käsitöitä. ;) Ei kun oikeasti siis olen ollut pitkästä aikaa kesälomalla, joten aikaa ompelemiseenkin löytyy. Ja "kivahlin" tehtyäni olin valmiiksi jo roudannut ompelukoneen taas keittiön pöydälle... ;)

Halusin kauheasti kokeilla nahkatossujen tekoa, ja löysinkin ohjeen niille Marian Ateljee -blogista.
Löysin nahkaa Jätti-Rätistä, näiden nahanpalojen hinnaksi tulikin vain noin 3€, joten vaikka lopputulos ei itseäni ihan miellytäkään, niin eipä toisaalta maksanut paljoa (mitä nyt siis nahan lisäksi kolme vääntynyttä neulaa...). Ensi kerralla kokeilen vähän muokata tossumallia sopivammaksi tyttöni jalalle ja teen vaikka koeversion jostain helpommin ommeltavasta materiaalista, ennen kuin tuherran monta tuntia pieleenmenevän tossuparin kanssa...

Applikoin siis kukan molempien tossujen "ulkosyrjään". Applikointi oli ihan hauskaa, kun sai vedellä vaan suoralla. Mielestäni tossuista tulikin ihan sympaattisen näköiset, mutta tuo jalkaterän päälle tuleva osuus olis saanut olla ehkä lyhyempi ja tilaa olisi saanut olla korkealle jalkapöydälle vähän enemmän. (nää on lähinnä huomioita itselle mahdollista seuraavaa kertaa varten) Ja vaikka ohjeessa sanottiin, että paksua nahkaa on parempi ommella, niin ehkä nää tuli tehtyä sitten vähän liian paksusta nahasta kuitenkin.. ;)

***

I've been on vacation so I'm having a bit more time to sew things (and to keep this blog alive even though Sarita is busy with her new baby). I wanted to make leather slippers for my girl. I found pattern and tutorial from "Marian Ateljee" blog. I have never sewn leather so I was struggling a bit but now I know what to do next time I'm going to try something similar.. ;) 

I think the slippers look quite cute, even though there are quite many imperfections.. The leather for the slippers is from "Jätti-Rätti" and I payed some 3€ for it so it's not a big loss even tho the shoes are not perfect.

"Kivahli"

Tyttöni puraisi vanhan kissansa hännän poikki eräs ilta nukkumaan mentyään. Pari päivää typy mankui uutta unikaveria, ja tänään vihdoin oli aikaa ottaa taas ompelukone esille ja ommella moinen otus. Ainoa toive oli, että uusikin unikaveri olisi vaaleanpunainen, joten päätin sitten kokeilla "Kiti-kirahvin" ohjetta samasta pehmokirjasta, kuin mistä kissan ja norsunkin ohjeet aikoinaan olivat.
Silmiä olin ostanut jo pari vuotta sitten odottamaan pehmoihin pääsyä, nyt uskalsin vihdoin kokeilla. :) Kirahvi sekä harja fleeceä.

Lopputuloksena siis "pinkki kivahli", niin kuin kolmevuotiaani asian ilmaisee. :) Kirahvin korkeus muuten 35cm...

***

My girl bit her cat's tail in two so I had to make a new plush toy for her. She asked for a pink toy so I decided to sew a pink giraffe for her. Both materials (pink and red) are fleece. The eyes I had bought earlier but this was the first toy I actually used them in. :) The pattern is from the same book with the cat and elephant I made earlier. Height for this giraffe is 35cm. :)

The versatile blogger award

Purnauskis -blogista saimme tällaisen kivan tunnustuksen. Vastaamme tähän kummatkin, mutta emme nyt laita tunnustusta eteenpäin kun emme ole yhtään huomanneet, missä blogeissa tämä on jo ehtinyt olla.



1. Onko sinulla ikuisuusprojekti, jonka valmistuminen kestää ja kestää? Jos on, niin mikä?
Sarita vastaa:
Ompelulaatikoissani lymyää keskeneräisenä pari itselle aloitettua vaatetta, jotenkin ne vain jää aina kesken kun tilalle tulee jotain 'kiireisempää' tehtävää lapsille - jotka on vielä siinä iässä että kasvavat ulos vaatteistaan jatkuvalla syötöllä...
Saara vastaa:
Virkattu matto, jonka malli on kopioitu ihanista Virkkuukoukussa-matoista. Viimeksi halkaisijaa matolle oli kertynyt jo toista metriä, mutta taitaa mokomainen jäädäkin ikuisuuden päähän, kun ei se edes sopisi mun viimeisimpiin sisustussuunnitelmiini...

2. Mikä on heikkoutesi tai heikoin lenkkisi? Lankakaupat vai jokin tekniikka?
Sarita:
Lankean ostamaan liikaa ihania kankaita, viisainta olisi siis poistua kangaskauppojen postituslistoilta. Välillä nuo laatikoissa lymyävät kangaskasat ahdistavat kun meidän talossa on säilytystilasta puutetta muutenkin. Mutta sitten kun inspiraatio iskee, on toisaalta ihanaa kun kotoa löytyy vaikka mitä tarviketta!
Saara: 
Mun heikkouteni on, että näen melkein missä tahansa kankaassa jonkun vision, mutta visiot jäävät usein vain visioasteelle, vaikka kangaskin tulisi hankittua.

3. Mikä taas vahvin osa-alueesi?
Sarita:
Olen ollut tyytyväinen siihen miten käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita saan lapsille aikaiseksi. :)
Saara:
Vahvin osa-alueeni on neulominen. Saritan vauvalle tekemäni peitto valmistui käytännössä kahdessa illassa. Neulominen kun on siitä mukavaa, että pystyn tekemään sitä samalla kun katson tv:tä tai vaikka istun luennolla, se kun ei vaadi ajattelua niin kuin ompelu. :)

4. Mikä on vielä tekemättä/opettelematta?
Sarita:
Takki ja/tai vuoritettu huppari on aina vain tulevaisuuden tekemislistalla. Jotenkin se tuntuu niin monimutkaiselle urakalle, että kynnys ekaan kokeiluun on iso.
Saara:
Takki on kanssa ollut haaveissa pitkään, mutta en uskalla. Lisäksi uskaltamista on siinä, että uskaltaisin käyttää kaikkia "kalliimpia kankaita" mitä olen ostanut... Pelkään että tuhoan ja pilaan ne kaikki.

5. Miksi teet käsitöitä?
Sarita:
Kun lapseni olivat 1- ja 2- vuotiaita, halusin keksiä jonkin harrastuksen, jota voisin tehdä iltaisin lasten nukkuessa. Olin pitkään haaveillut ompelemisesta, mutta ajattelin että en kuitenkaan oppisi sitä, olinhan peruskoulun käsitöissä todella surkea! Pikkusisko kuitenkin kannusti kokeilemaan ja harrastus koukuttikin heti todella tehokkaasti! Ompeluinnostus on sittemmin entisestään vain lisääntynyt kun on huomannut miten kestäviä ja juuri oikean mallisia vaatteita lapsilleen saa kun ompelee itse.
Saara:
Olen aina tykännyt kaikenlaisesta askartelusta, mutta en kokenut itseäni kovin taitavaksi koulun käsityötunneilla. Lisäksi ihailin joitain käsityöblogeja, ja halusin kokeilla itse, että enkö minäkin voisi oppia. Voin, jos aikaa vaan riittää. :)

6. Mitä puuttuu useimmiten, materiaaleja, rahaa, aikaa, ideoita vai jotain aivan muuta?
Sarita:
Ehdottomasti aikaa!
Saara:
Näin opiskelijana on kyllä puutetta ollut sekä rahasta (eli materiaalista) että ajasta, mutta toivottavasti pääsen lähiaikoina taas aktivoitumaan käsityömielessä. :)

7. Mitä teet jämälangoista ja -kankaista?
Sarita:
Jämäkangaspalat käytän tilkkutöihin tai applikaatioiden tekoon.
Saara:
Jämälangoista virkkaan isoäidin neliöitä toiseen ikuisuusprojektiini. Ja sitten välillä aina tyttöni kadottaa osan neliöistä. :) Jämäkankaat koitan säilöä applikaatioihin. :)

8. Onko jotain tekniikkaa, johon et koske pitkällä tikullakaan?
Sarita:
Äkkiseltään ei tule mitään mieleen.
Saara:
Ajatus intarsianeuleiden teosta on aina kammottanut itseäni, mutta niin kuin olen jo virkkaamismörönkin selättänyt, niin enköhän mä intarsiaakin joskus kokeile, kun on riittävän pitkäpinnainen fiilis.


9. Paljasta jokin ihastuttava tai vihastuttava käsitöihin liittyvä tapasi.
Sarita:
Mulle iskee hetkittäin valtava "flow", joka vie mukanaan - silloin tee useamman käsityön peräkanaa nopeasti valmiiksi ja kaikki niiden tekemisiin liittyvät sotkut (kaavat, kangaspalat, tukikankaat...) jäävät epämääräiseksi kaaokseksi ruokapöydän reunaan vaikka järkevämpää toki olisi laittaa käytetty kaava nätisti kansioon takaisin heti kun sitä ei käytä enää.
Saara: 
Sitten kun saan taas aikaa ommella jotain projektia, niin saatan ommella miten myöhään tahansa, vaikka muut perheessä yrittäisi jo nukkua (eikä mun 25 vuotta vanhassa ompelukoneessani ole se hiljaisin ääni), jonka lisäksi siis esim tylliä voi olla vaikka koko ruokapöytä täynnä...

10. Mitä väriä päätyy materiaalivarastoihisi tahtomattasikin?
Sarita:
Pinkkiä, neljävuotias tyttö nyt vain sattuu rakastamaan sitä ylitse kaiken. :)
Saara:
Pinkkiä ja mustaa. Pinkkiä kolmevuotiaalle tyttärelle ja mustaa itselle. :)

11. Mikä on seuraava projektisi?
Sarita:
Vauvan pinnasänkyyn pitäisi vielä tehdä tilkkupeitto ja sitten olen luvannut (itselleni) että pakkaan ompelutarvikkeet hetkeksi pois ja koitan ajatella edes hieman synnytystä - edes sen verran että pakkaan sairaalakassin. ;)
Saara:
Tilasin juuri läjän kankaita metsolalta ja olen suunnitellut pari kuukautta saumurin ostoa, joten näiden yhdistelmänä luultavasti tuloksena tulee kesällä (saumurihankinnan jälkeen) läjä trikoomekkoja tytölle ja itselle. Tytölle ja tytön serkulle (meidän kolmannen siskon tytölle siis) ainakin on jo parit suunnitelmat! :)

Peitto siskon vauvalle - blanket for sister's baby

Hei pitkästä aikaa. Itselläni on riittänyt kiirettä opintojen ja töiden kanssa, joten käsityöt ovat jääneet täysin tauolle. Onneksi Sarita on yksin pitänyt meidän yhteistä blogia pystyssä... Vielä vähän hiljaisuutta omalta osaltani on odotettavissa, kun lopputyöt painaa päälle, ja yritän saada itseni valmiiksi (jonka jälkeen voi taas hyvällä omatunnolla vähän jälleen ommellakin, eikös?).

Jotain pientä oli nyt kuitenkin pakko tehdä. Niinkuin Sarita jo paljastikin, niin heidän perheeseensä odotetaan kolmatta lasta. Niin kuin toisen siskonkin vauvalle, niin myös Saritalle lupasin neuloa vauvanpeiton. Päätin vähän kokeilla palmikoita (joita en ole vielä koskaan neulonut mihinkään käyttöön tulevaan käsityöhön), mutta en halunnut tehdä peittoa pelkästään palmikoista, joten tällainen tuli. Reunat jälleen virkattu.

Malli on siis oma, mutta kaipaa yhä kehittämistä (en voi suositella helmineuleen ja palmikon yhdistämistä tällä tavalla). Mitat on n.60x70 cm ja lankana SandnesGarnin Easy, joka on 100% merinovillaa. Samasta langasta siis tein jo aiemmin toisen siskon vauvalle peiton, ja se on ollut ainakin käytössä todella pehmeä ja rakastettu.

Lähikuvaa palmikoista

Pahoittelen hiljaisuutta omalta osaltani, mutta ette te ole varmaan mua tainneet ikävöidä. ;)

----

I've been really busy with my studies (and work) because I'm planning (hoping) to graduate during this year from university. So that's why I haven't been doing any sewing after summer. Gladly Sarita has been taking care of all handicrafts and this blog... I anyways had to knit now a little for the baby Sarita's expecting. :)

This blanket is made from SandnesGarn Easy. It's 100% merino wool, and rly soft and lovable. The model is my own. It's size is about 60x70 cm which is a good size to be used in pram. :)

Hopefully I can start to sew again soon. :)

Trikoomekko itselle

No nyt parhaillaan kun tätä kirjoitan, on Sarita lentokoneessa, joten hänestä ette hetkeen kuule. Sarita pyysi mua pitämään blogia hengissä, kun hän on yleisesti ottaen pitänyt sen hengissä (kun mä olen siis edelleen opiskelija, ehkä mullakin joskus aikaa...). No en voi oikeasti luvata hirveän aktiivista alkukuuta ainakaan, kun mehän ollaan tietenkin Saritan perheen kanssa joka päivä! ;)

Itselleni tuli kesän tullen akuutti tarve kesämekolle. Kauppojen lyhyet kesämekot on 182-senttiselle puoleen reiteen. Jollekin vähän sopivamman mittaiselle oli siis kysyntää. Kaivelin kangaslaatikoitani ja löysin sopivan mustan trikoon, mikä oli vaan valitettavasti vähän liian lyhyt. Siksi etsin myös sen kanssa sopivan toisen trikoon, millä voisin pidentää mekkoa, ja koska toistakin kangasta oli vain enää vähäsen jäljellä, niin päädyin jatkamaan mekkoa sieltä missä kangasta kuluu vähiten, yläosasta. ;) Kankaan riittämättömyyden takia takaosan yläosa on kahdesta palasta, sauma keskellä. Mielestäni onnistuin kohdistamaan kuvion aika onnistuneesti. ;) Tein muuten mekon takaosasta pari senttiä pidemmän kuin etuosasta, koska pienen lapsen äitinä tulee kumarreltua aika reilusti.. Ja helmassa siis tähtiapplikaatio, ei näy hyvin kuvasta.

Malli oma ja supermukava, tällä tulen tekemään syksyksi pari pehmoista koulumekkoa, kunhan keksin vielä hihan kaavan jostain. ;) Olen nimittäin tyytyväinen. :) Eikös muuten värimaailma näytäkin tutulta? On ollut ihan pakko pistää tytölle muutamana päivänä tähtipaita päälle, on vähän jäänyt tämä "äiti ja tytär look-alike" vaihe päälle. :P Tulen siis harrastamaan sitä vähän jatkossakin. ;)

While I'm writing this my dear sister Sarita is sitting in the plane. She asked me to keep this blog alive while they're here, but can't really promise that because we'll be with her and her family every day they'll be here. :P

As a 182cm tall woman I have incredible problems with finding dresses that aren't too short for me. All summer dresses in stores were way too short so I had to make a dress which is short and comfy, but not revealing my butt. :P I started search from my cloth boxes for some nice pieces, but the one I was able to find was too short to go in solo. The fabric for upper section was sadly also too small and I needed to make the upper section from two parts. In the end I'm happy with black jersey and "tartan" combination. The dress is a bit longer from the back just to make sure I don't reveal anything when bend or crouch.. Oh and there is a star applique in the hem.

The model is my own (and very comfy!!!) and I'm actually quite happy with it. So you'll see other dresses like that in the future too. And if this combination of cloths look familiar there is a reason for that. ;) I actually like to dress me and my daughter a bit "look-alikes". So I think you'll see that in the future too.

Juhlatyyliä äidille ja tyttärelle

Meillä oli myös tarvetta juhlavaatetukselle, ja loppukevään aikana jostain tuli idea, että teenkin samantyyliset mekot itselleni ja tytölle. En ollut vielä varsinaisesti ommellut mitään itselleni, joten vähän jännitti, että tuleeko koko hankkeesta mitään. Ihastuin vähän 50's tyyliin, polka dots kuvioon ja niistä lähti ajatus viriämään. Ajatuksen toteuttamiseen innosti myös se, että tällaiselle yli 180cm pitkälle naiselle ei oikein tällä hetkellä löydy mitään mekkoja, minkä pituus olisi mielestäni riittävä. Puoleen reiteen oleva mekko kun ei oikeen vastaa toiveitani juhla-asun pituudesta...

Oman mekkoni yläosa on Moda 2/2006 -lehden pellavatopin kaavalla tehty (lyhennetty tosin vyötärömittaiseksi), alaosa on täysi ympyrä. Yläosaan tein vuorin puuvillabatistista, joka on mielestäni kuumalla kesäkelillä mukavampaa materiaalia ihoa vasten, kuin hiostava vuorikangas. Molemmissa mekoissa on alaosan vuorit myös täydet ympyrät ja helmassa tylliä. Omassani jopa 12m leveyssuunnassa. :D Tyttären mekkoon yläosan mallia otin Ottobresta 3/2011, mitä nyt olkapäitä on kavennettu, kaula-aukon mallia muutettu ja yläosan pituutta lisätty. :P

Molempien mekkojen helmat huolittelin käsin, jotta sain näkymättömän sauman helmaan. :)

Tyttären mekko. Vyötäröllä satiininauha.

Ja loppuun vielä pari kuvaa mekoista käytössä. ;)

Takana piiloketjut, mitkä ei kyllä menneet ihan piiloon, kun mun koneeseen ei saa piiloketjujalkaa (edes se Prymin "Kaikille koneille sopiva" versio ei sovi), mutta kun ketjutkin olivat täysin samaa punaista, niin ei se oikeastaan haitannut että ne näkyi n. 3-4mm leveydeltä, kun kuitenkin ketjut onnistui tosi siististi (olin suorastaan yllättynyt, kyseessä oli sentään 2. ja 3. ikinä ompelemani vetska).

Omassa vyötärönauhassani (puuvillaa, ei ollut tarpeeksi leveää satiininauhaa) olisi myös ollut pituutta vaikka rusetin tekoon, mutta solmin vain nauhan solmulle taakse ja jätin päät roikkumaan. :P

ps.pahoitteluni siitä, että kuvat ei aukea eikä suurene mitenkään. En tiedä mitä pitäis tehdä että ne alkais taas toimimaan niin...

Herääminen

Ihana kesä! Olen vihdoinkin herännyt kevään tenttihorroksesta, ja heti on esiteltävä päivän työt. :P

Sen verran pitää epäonnistumisista huomauttaa, että pilasin yhden kankaan mistä olin ajatellut tehdä itelleni täyskellohameen, mutta kellohame siitä on vielä tulossa, ei vain täyskello. :P

No ensin aloittelin helpoilla. Muutimme joulukuussa tähän nykyiseen asuntoon, ja tein heti joulukuussa kaksi verhoa olkkariin, kolmannen sain neulattua, mutta ei kumma kyllä talvella riittänyt enää inspiraatio... Joten nyt tein kolmannen verhon valmiiksi. Kangas Ikean Majkenia.
Tässä kuva, ei nyt ihan näy koko pituutta mistään verhosta, mutta yhden verhon pituus siis 250cm, yläreunassa rypytysnauha, alareunasta lattiaan ihan muutama sentti, sen verran kuitenkin ettei pölypallot ota verhoihin. ;)

(asiasta sen verran ohi, että taustalla näkyy parvekkeen kukat, eka vuosi kun saan kukat parvekelaatikoihin asti)

Verhojen valmistuttua tyttö alkoi kärttämään, että äiti tekee pipon, joten hurautin Auralle pikaisen pipon. Oli ihan suunnitelmissa tehdäkin tästä kankaasta kesäpipo semmosille vähän viileämmille päiville.

Malli sellainen hiippamainen, olisi saanut olla ehkä vieläkin pidempi...

No tällä mennään.

Lopuksi tein ihanasta Marimekon siirtolapuutarha-kankaasta kaverin pikkumiehelle norsun (kaava on vanha tuttu). Valitsin erityisen makeet osiot tähän norsuun. Toinen norsu vielä samasta (20x140cm kokoisesta) kankaanpalasta on tulossa, joskin värityksestä on tulossa sitten aika erilainen. :P Itsehän siis käyn aina sopivassa paikassa liikkeellä ollessani katsastamassa paikallisen Marimekon liikkeen tilkkulaarin, aika monta erilaista ihanaa pientä tilkkua on jo odottamassa inspiraatiota. ;)

Korvissa toinen puoli on musta-pinkkiä, tässä näkyy musta-keltainen puoli. Maha on kokonaan musta-punaista ja "vartalon" molemmat puolet tällaista mustavalko-rinkulaa. :)

Nyt kun on lämmittelyt taas tauon jälkeen koneella ajeltu, on seuraavaksi vuorossa itselle ja tyttärelle juhlamekkojen teko. Saas nähdä onnistuuko. Sen olen jo tässä tajunnut, että kangasta mulla on liian vähän, eli huomenna taidan alkajaisiksi käydä kangaskaupassa neidin kanssa.

Pöytäliinahame

Tuossa tammikuun puolessa välissä tein elämäni ensimmäiset ostokset kirpputorilta. Muun muassa ostin (muistaakseni) kahdella eurolla vanhan pyöreän pöytäliinan, joka heti herätti itsessäni tuunausajatuksia, "tästä tulis täydellinen retrohame". En vain keksinyt silloin, miten toteuttaisin homman, enkä oikein jaksanut moista miettiäkään.

Nyt innostuin vihdoinkin toteuttamaan suunnitelmani valmiiksi. Ostin Jättirätistä valkoista samanoloista puuvillaa, ja leikkasin sellaiset puoliympyrän kaaret jatkoksi tuota kangasta varten. Koska halusin päästä helpolla (en oikein ompeluvaiheessa ollutkaan enää varma, onko tää hieno idea), ompelin vyötäröksi vain sellaisen leveän vyötärökuminauhan, joten ihan oikeaoppista kellohametta tästä ei tullut, kun vyötärölle tulee sen verran rypytystä, että hameen saa vedettyä lantion yli.

Edelleenkään en ole ihan varma onko tää nyt hieno, mutta hyvää harjoitusta ainakin, mulla on nimittäin yks toinen kangas jo odottamassa mistä teen sitte ihan oikeeoopisesti kellohameen (eli vyötärölle ei tuu yhtään rypytystä). ;) Kyllä tämäkin varmaan siis käyttöön pääsee.

Paita oli vaan sovitusta varten, oikeesti tän kaveriksi on pakko hommata/tehdä ruskea tai oranssi paita, katsotaan.

Pöytärättejä

Kun on tiiviisti koulussa, ja kotiin tullessa aina on pieni takiainen jalassa kiinni ja hetken päästä sylissä, niin sitä ei oikein ehdi ompelemaan. Myöskään isommat virkkausprojektit (=matto) ei oikein etene, kun ei keskittyä saa juuri koskaan. Silloin otetaan kouluun lohdukkeeksi mukaan käsityö johon ei tarvitse keskittyä.

Näillä pöytärätti-/tiskirättikuvilla (miksi näitä nyt kutsutaan), ilmoitan että minäkin olen edelleen hengissä. :P Koulu alkaa olemaan aika finaalissa tältä keväältä, joten vähän älyllisemmätkin käsityöt jo pyörii mielessä, katsotaan milloin saan jotain esittelykuntoon.

Ensimmäinen (pienempi) on ihan vaan helmineuletta, ja tuo päällimmäinen aina oikein -neulosta, mutta se on aloitettu tuolta oikeasta alakulmasta ja neulottu vinottain (tai miten sen sanois)... Lanka on Novitan luomupuuvillaa. Vissiin oikeesti nää pitäis tehdä bambusta, mut kokeilempa nyt millaista tuo puuvilla on käytössä.

Vähän kyllä mietitytti että kehtaanko tällaisia edes esitellä Saritan hienouksien jälkeen, mutta harrasteblogihan tää edelleen on, eikä ammattilaisblogi, eikös niin. ;) Tämmöinen yksi rätti on vielä puikoilla, tämän jälkeen lupaan ruveta tekemään jotain muita käsitöitä, semmosia oikeita projekteja niin sanotusti. ;)

Pikkuprinsessan juhlamekko

Tyttöni sai kutsun prinsessajuhliin. Kutsussa jo kehotettiin pukeutumaan tylliin ja glitteriin, joten eihän sitä muu auttanut, kuin keksiä tytölle hörhelöitä. :)
Ensin ajattelin, että tekisin tyylikkään juhlamekon, mihin voisi päälle laittaa juhlia varten vaikka jonkin irrotettavan organzahörhelön, mutta mitään tyylikästä kangasta ei löytynyt riittävän prinsessaisessa värissä, joten lopulta kangaskaupan myyjä kysyi, miksen tee ihan satiinista. Pikkuprinsessan silmät alkoivat loistaa kankaan nähtyään, joten valinta oli selvä.

Olin ensin ajatellut tehdä Juju-kirjan linnanneitomekon ohjeella prinsessani mekon, mutta sitten totesin, että malli ei sovi tuommoisen tosi liukkaan ja ohuen satiinin kanssa, joten päädyin piirtämään kaavan mekkoon omasta päästä alusta asti. Ommellessa huomasin sitten mm. että tarvitsen esim kaula-aukkoon vahvikekankaalla vahvistetun kaistaleen lisäksi ym pientä fiksausta. Kunnon prinsessamekon alle kuuluu tietysti myös alushame, paljon tylliä....
(kuvat suurenee jälleen klikkaamalla)

Eilisillalta alushameen sovituksesta....
sekin käy jo yksinään leikkiin prinsessapuuhiin.
Helman alareunassa tylliä 6m.

Prinsessajuhlista. Mekko edestä.
Edessä keskellä on sellainen kaistale, jossa on alla satiinia ja päällä pitsiä.


Mekko takaa. Tässä näkyy väri parhaiten. Vetoketjun ompelu oli ihan kammottavaa tohon kankaaseen, ja piiloketjusta ei voi edes puhua...

Olen suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka matkanvarrella kävi jos minkälaista kommellusta, kuten yhden hihan ompeleminen mekkoon väärinpäin, ja vetoketjun kanssa sähläämistä.... Mutta ihan hetkeen en tuommosta liukasta ja ryhditöntä satiinia ompele, huih! Muutenkaan ei kyllä tää mekko edustanu mun makua sen suhteen että mikä on esim tyylikäs juhla-asu, mut toisaalta kerranhan sitä vaan prinsessaiässä ollaan! :D

Nyt vois palautua taas muiden projektien pariin. Omalta osaltani blogihiljaisuus johtuu opiskelukiireistä, mutta myös siitä, että työn alla on aika monta (käsityö)projektia, joten kyllä jossain vaiheessa varmaan valmistakin tulee. ;)

7 faktaa..

Nyt voisi olla sopiva hetki kirjoittaa omasta puolestani ne tunnustukseen liittyvät seitsemän faktaa itsestäni, kun Sarita oli jo tehnyt niin (on multa muutakin postattavaa tulossa ihan tosi lähiaikoina.. ;) ).

1. Saan paljon (eri tasoisia) ideoita, mutta toteutus jää usein puolitiehen, minkä voi huomata mm. omasta päivitystiheydestäni tässä blogissa. Koitan parantaa. Monta juttua on työn alla, pitäis ehkä tehdä ne välillä valmiiks ennen kuin aloittaa seuraavia.
2. En koskaan halua viedä roskista, oon delegoinu sen homman miehelleni. xD
3. Olen allerginen noin kolmellekymmenelle eri ruoka-aineelle, mutta en juurikaan välitä allergioista, mikä kostautuu toisinaan aika ikävästi.
4. Tällä hetkellä näyttää tosi hyvältä sen suhteen, että valmistuisin (vihdoinkin) ensi talvena, vastahan mulla on kahdeksas vuosi menossa.. :)
5. Puolustukseksi pitää sanoa, että olen valmistunut konservatorion toiselta asteelta muusikkolinjalta ja opiskellut nyt pari vuotta amk:ssa musiikkipedagogilinjalla, kaikki siis samaan aikaan yliopiston kanssa.
6. Olen huono tekemään valintoja, mistä kertoo mm. edellinen kohta. Haluaisin tehdä vähän kaikkea, mikä sitten kostautuu laadussa kaikessa mihin yritän itseni hajottaa.
7. Toisin kuin Sarita, en haluaisi koskaan muuttaa pois Turun seudulta. Mun koti on täällä. (Arvatkaa mistä Aura-tyttäremme on nimensä saanut...)

Vessan matto

Jee! Olen linjoilla ja käsitöiden parissa jälleen! Loppusyksyn muuttohässäkkä ja opiskelukiireet huipentuivat kolmen tentin ryppääseen, ja aikaa käsitöihin ei ollut yhtään. Nyt olenkin sitten nauttinut vapaista ja hyödyntänyt vapaapäiviä erilaisiin näpertelyihin, joista nyt esittelyyn pääsee ensimmäinen tuotos.

En ole mikään virkkausihme, peruskoulussa en tehnyt ainoatakaan virkkuutyötä, ja nyt olen opetellut moista taitoa ihan alkeista lähtien. Hyvä apu alkuunpääsemiseksi löytyikin täältä. Ohjeet alkavat eri silmukoiden tekovideoista, ja sittemmin olen koittanut vähän opetella lukemaan myös yksinkertaisia virkkausohjeita, ja tehnyt mm joitain isoäidin neliöitä (joista en oo vielä tosin saanut koottua mitään järkevää kokonaisuutta).

Nyt muuton yhdeydessä on ollut kiva suunnitella asunnon sisustusta lähes alusta alkaen, kun huoneiden värimaailma on vihdoinkin minun päätettävissäni (vanhassa asunnossa näin ei ollut, kun esim keittö oli vihree ja vessa turkoosi jne). Ikeasta hainkin sitten vähän tenttiviikon päätteeksi verhokangasta ja Jättirätistä matonkudetta. Aikomusta on ommella olohuoneeseen ja keittiöön ainakin verhot (niistä Ikea-kankaista) ja tehdä matonkuteesta enemmänkin juttuja (niitä ehkä siis myöhemmin), mutta alkajaisiksi virkkasin vessaan maton. Tuli aika hauska, mutta vähän epäsymmetrinen, ei ehkä olis kannattanut tehdä yhdeksää levennyskohtaa per kierros... Tälle tuli muuten hinnaksi 2,8€, eli painoa tällä n, 1,1kg, kun matonkuteen kilohinta oli 2,5€. Halkaisija on n. 67cm (vaihtelee 66-69 välillä, mittauskohdasta riippuen). Ja materiaali siis puuvillatrikoota, eli uskon, että kestää pesuakin. :) Reuna siis ihan valkoista, harmaakirjava on virkattu semmosesta harmaa-valkoraidallisesta trikoosta.

Puolihame, äidille kerrankin

Vihdoin sain tehtyä itsellenikin jotain. Oikeesti mulla on suunnitelmana tehdä itselle pari tunikaa (toinen merihevotunika samaan "sarjaan" tyttären mekon kanssa ja toinen semmonen lämmin jenkkicollegetunika), kun saisin vain aikaiseksi. Ryppytafti on myös jonkun ajan odotellu kangasvarastossa muotoutumista juhlahameeksi, en vain saa aikaiseksi tarttua kolmenkympin kangaspalaan, kun se on kallein materiaali mitä tähän asti oon omistanu.

Sen sijaan eilen löysin itseni iltapäivästä Turun Jätti-Rätistä, mistä mukaan tuli lopulta puolitoista metriä puuvilla-elastaanisekoitetta (CO 94%, EA 6%), metrihinta 6€. Lopulta tänään tekaisin hameen, mallin revin päästä hameenraakiletta sovittelemalla. Muutaman kerran sain nuppineulasta mahaani ja silleen. ;) Ja siis ostokseni hinta oli 9€, mutta hameen pituudeksi tulikin vain n. 70cm, joten puolet kankaasta jäi vielä käyttämättä. Näin ollen hameen hinnaksi jäi vain n. 4€, plus 60c vetskarista.

Tein muutaman hölmön mokan hametta "väsätessäni", kuten että innostuksissani leikkasin vyötärökaistaleen liian lyhyeksi ja huomasin mokan vasta kun lähes koko kaistale oli ommeltu helmaosaan kiinni... Lisäksi en ole koskaan aiemmin ommellut vaatteeseen vetoketjua, joten lopputulos oli, hmm, ensikertalaisen näköinen. ;) (Vetoketju näyttää kuvassa siltä niinkuin olisi vähän auki yläosasta, mutta kyse ei ole siitä, vaan olen ilmeisesti vain valinnut vääränlaisen vetoketjun, siitä näkyy se vedin... Seuraavaa hametta varten on piilovetska odottamassa) Mutta uskon, että kun en mainosta esim näitä mokia, niin asiaa tuntemattomat tuskin huomaa niitä. Vai mitä?

Oikeastaan olen aika tyytyväinen hameeseeni. Näin pitkälle ihmiselle (pituutta mulla on 182 senttiä) on vaikea löytää hametta, joka on riittävän pitkä, mutta ei kuitenkaan megaleveä. Uskon että hameelle tulee käyttöä, ja että teen monta hametta vielä itelleni tämän kokeilun innoittamana, oli sen verran onnistunut kuitenkin. ;) Helmaosa koostuu yhdestä kappaleesta, johon oon tehnyt tommoset laskokset sekä eteen että taakse (taakse vähän leveämmät) ja hameen ainoa pystysauma on takana keskellä. Harkitsin hetken, että olisin ommellut alataitteen käsin (jolloin olisin saanut siitä huomaamattomamman), mutta sitten päätin, että tällä kertaa mun designiin kuuluu tuommonen sauma. *laiska*

Hame edestä. Jalassa aiemmin esitellyt villasukat
ja paita Vero Modasta (oikeesti se on body).

Hame sivusta ja takaa. Suurenee jälleen klikkaamalla...

Huovutetut lapaset

Se Suomessa asuva isosisko kertoi, että oli jollain tutulla nähnyt huopalapaset, jotka olivat näyttäneet ihanilta ja lämpimiltä. Päätin sitten tehdä hänelle lahjaksi huovutettavat lapaset. En ollut koskaan kokeillut pesukoneessa huovuttamista, joten sain sellaisenkin uuden kokemuksen. Vielä kun oppisin neulahuovuttamista... Yritin huovuttaa valmiisiin lapasiin sydäntä neulahuovutuksena, mutta siinä vaiheessa, kun sydän ei edelleenkään ollut kiinni lapasessa, mutta Novitan huovutusneulaimesta oli viisi neulaa seitsemästä poikki, päätin, että sisko ei tarvitse sydämiä lapasiinsa...

Näitä oli älyttömän hauska tehdä ja ennen huovutusta vielä hauskempaa sovittaa. :D Puikoilla on tällä hetkellä jo mustat versiot tästä aiheesta itselleni! :)

Tästä kuvasta oli pakko sensuroida ilme,
kun oli muuten hyvä kuva lapasista ENNEN huovutusta, mutta ihan kamala virne xD

Ja tässä lapaset huovutuksen jälkeen.
Ihanat, paksut ja kankeat ja juuri oikeanlaiset tuohon keliin!

Lankana vielä siis Novitan Huopanen Lampola, väri Päkä. :) Kasin puikot, ja ohje Pirkan sivustolta (muistaakseni). Sisko saa nää varmaan heti alkavalla viikolla, nää kelit vaatii huopaa!

Edit. Ohje löytyi siis täältä.

Viimetingassa peittokeräykseen

Minulla on ollut myös mielessä osallistua Nupulle peitto -keräykseen. Keräyksen deadline vaan lähestyy kovaa vauhtia, ja omat muut kiireet tykkäävät myös painaa päälle (yliopistolla on monta kurssia päällekäin menossa ja muutto isompaan asuntoon kolmen viikon päästä edessä!), joten tällä kertaa lopulta mielikuvitukseton loppuratkaisu ja nopea toteutus voittivat, ja tein ihan yksinkertaisen peiton.

Olisin laittanut peiton taustakankaaksi pehmoista fleeceä, mutta en ostanut sitä kaupasta, kun luulin, että minulla on semmoista sopivassa värissä. Sitten luulin myös, että minulla on vielä valkoista flanellia jäljellä, mutta olikin vain valkopohjaista nallekuvioista. No, se on nurja puoli, ei haittaa niin paljoa. Päälipuolena siis puuvillaa, välissä polyestervanu (mielestäni se on polyesteria?) ja nurjana puolena flanelli. Pehmeä tuli ja sehän lienee pääasia. :)

On se hei ihan suora, ja neliön mallinen (45x45 cm),
kunhan oon ottanu "vaihteeksi" kuvan jotenkin vinoon...

Meriheppamekko

Tarkoituksenani on ollut tehdä pikkuneidille musta mekko sellaisella kuvalla, että voin tehdä sitten itselleni samasta kankaasta tunikan samalla kuvalla. Tämä suunnitelma tietysti rajaa kuvien lapsekkuutta, en jostain syystä näe itseäni norsu- tai nalletunikassa.. Lopulta kuvaksi valikoitui merihevonen, joka mielestäni sopii sekä tyttären että äidinkin vaatteeseen. Äidin vaate on edelleen suunnitteluvaiheessa, mutta tytär sai mekon jo tänään päälleen.




























Musta kangas on joustofroteeta, punainen merihevonen on velouria (molemmat kankaat Eurokankaasta). Kaavan olen piirtänyt omasta päästäni, olemassa oleviin mekkoihin vertailemalla. Muuten olen aika tyytyväinen, mutta malli on aika leveä vielä. Toisaalta tein muutenkin vähän isoa kokoa, joten ei tuo haitanne. :) Yläosassa on musta trikoovuori, ihan siis yläosan rakenteenkin takia (en tiedä miten tuollaisen mihin tulee napit jne muuten toteuttaisikaan).

En saanut oikein hyvää kuvaa pikku elohopean päällä mekosta, mutta tämä (kauhistuneen näköinen otos) kelvatkoon. Kuvat suurenee jälleen klikkaamalla.

Arkistojen kätköistä taukoa hiljaisuuteen...

On ollut tämän blogin osalta vähän blogihiljaisuutta, Sarita on ollut matkoilla, ja itse olen koittanut kovasti opiskella. Oikeasti olen ommellut myös pari juttua, ja toisen siskon juttuja korjaillu (mm. hoitolaukun läppätaskun, joka oli revenny yms). Tein myös samanlaisen "rokkipaidan" yhdelle typyni kaverille, se kun oli niin magee kaverin äidin mielestä. ;) Lisäksi tuli tarvetta unipussille (kun pikkuinen keksi itse kiivetä pois pinnasängystä, eikä oo muuten laskettavia laitoja...), jatkoin neidin pieneksi jäänyttä bodya pussiosalla ja leikkelin hihat pois. Ei tullut hieno, mutta täyttää tehtävänsä.

Sen sijaan ajattelin laittaa tänne vielä mun muuta elämää sisältävässä blogissakin olleen viime syksynä tekemäni juhlamekon. :) Oli ihana ja tuli käytettyä, ja oon harkinnu ihan vaatteiden (en vain asusteiden) neulomista senkin jälkeen, mutta kyllä se on niin, että kyllä mammalla pitää joku erityistehtävä olla hovineulojana. ;) Ja ompelemalla tulee hurjan paljon nopeammin valmista...


Oikeesti mulla on pari mekkoideaa jälleen. Yks ihan heti tehtävä (musta joustofroteinen) ja käyttöön tuleva ja yks idea koko perheen juhlapukeutumisesta ens kesäksi (tytölle mekko, äidille hame ja isille kraka taftista. Onko pöllö idea?). Katotaan toteutuuko.

Hassut villasukat

Itselläni on ollut nyt vähän hiljaista käsityörintamalla, johtuen siitä että tosiaan jatkoin opiskelujani, ja aika kiireinen tuntuu viikoittainen aikataulu olevan. Jotain pientä nyt kuitenkin tuli valmiiksi, hassut villasukat, jotka tein itselleni syysiltoja lämmittämään. Edellisistä villasukista alkaa kaikista olemaan pohjat puhki, joten uusille alkoi olemaan tarvetta. :D

Seuraavaa villasukkatarvetta varten muistutan itselleni, että 24 langanpäätä per sukka on iso määrä pääteltäväksi. No, sainpahan kuitenkin tehtyä senkin (joskus on ihan ne kaksi langanpäätä ollu liikaa, ja on muuten valmis sukka saattanut olla vuodenkin unohduksissa.. huoh). Lankana perinteinen (hinta-laatusuhteeltaan paras?) 7 veljestä, kaikki värit siis eri keristä, eikä mistään "itsestään väriä vaihtavasta" kerästä.... Kantapäät on vahvistetut, en muunlaisia oikeastaan teekään.

Kuvausassistentin mielestä sukat oli huonossa asennossa. ;)

Katsotaan mikä päivä uskallan taas kaivaa ompelukoneen esille, muutama idea olisi, ja pari korjausta toisen isosiskon pariin tavaraan tehtävänä. Mielessä on myös yks verhoiluajatus, joka vaatis lähinnä materiaalit ja rohkeuden toteuttaa.

Punk-paita

Halusin kokeilla vähän erilaista tyyliä. Puen tuota pikkuneitiäni aika tyttömäisen kiltisti, ja eräällä Eurokankaan-reissullani keksin, että tyttö tarvitsee vaaleanpunaiseen vaatekaappiinsa mustaa! ;) Oikeastaan ajatus lähti punaisesta skottiruututrikoosta, joka mielessäni yhdistyy aina tietynlaiseen punk-tyyliin. ;)

Kesälomani päättäjäisiksi tein neidille "punk-paidan", jolla voi sitten kerätä katu-uskottavuutta. ;) Ensin ajattelin tehdä eteen ihan tavallisen 5-sakaraisen tähden, mutta sitten keksin, että teenkin tähdestä sellaisen "ei niin siloisen". Tällainen tuli:

Molemmt kankaat Eurokankaan puuvillatrikoita, tällä kertaa myös hihansuut ja kaula-aukon reuna ovat tavallista trikoota, eikä resoria... Ai niin ja tämä oli myös sitten ensimmäinen tekele singletrikoosta, aiemmat trikoojutut ovat olleet interlockista...

ps. Leikin samalla vähän paintilla ja poistelin taustoja, mutta oikeesti tuohon taitaa tarvita photoshopin jos noita haluaisi siististi "valkaista"... Suurenee taas klikkaamalla.

pps. Omalta osaltani käsitöiden teko harvenee jonkin verran kun (toivottavasti viimeinen) opiskeluvuosi alkaa huomenna. Viikonloppuisin sitten... ;)