The versatile blogger award

Purnauskis -blogista saimme tällaisen kivan tunnustuksen. Vastaamme tähän kummatkin, mutta emme nyt laita tunnustusta eteenpäin kun emme ole yhtään huomanneet, missä blogeissa tämä on jo ehtinyt olla.



1. Onko sinulla ikuisuusprojekti, jonka valmistuminen kestää ja kestää? Jos on, niin mikä?
Sarita vastaa:
Ompelulaatikoissani lymyää keskeneräisenä pari itselle aloitettua vaatetta, jotenkin ne vain jää aina kesken kun tilalle tulee jotain 'kiireisempää' tehtävää lapsille - jotka on vielä siinä iässä että kasvavat ulos vaatteistaan jatkuvalla syötöllä...
Saara vastaa:
Virkattu matto, jonka malli on kopioitu ihanista Virkkuukoukussa-matoista. Viimeksi halkaisijaa matolle oli kertynyt jo toista metriä, mutta taitaa mokomainen jäädäkin ikuisuuden päähän, kun ei se edes sopisi mun viimeisimpiin sisustussuunnitelmiini...

2. Mikä on heikkoutesi tai heikoin lenkkisi? Lankakaupat vai jokin tekniikka?
Sarita:
Lankean ostamaan liikaa ihania kankaita, viisainta olisi siis poistua kangaskauppojen postituslistoilta. Välillä nuo laatikoissa lymyävät kangaskasat ahdistavat kun meidän talossa on säilytystilasta puutetta muutenkin. Mutta sitten kun inspiraatio iskee, on toisaalta ihanaa kun kotoa löytyy vaikka mitä tarviketta!
Saara: 
Mun heikkouteni on, että näen melkein missä tahansa kankaassa jonkun vision, mutta visiot jäävät usein vain visioasteelle, vaikka kangaskin tulisi hankittua.

3. Mikä taas vahvin osa-alueesi?
Sarita:
Olen ollut tyytyväinen siihen miten käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita saan lapsille aikaiseksi. :)
Saara:
Vahvin osa-alueeni on neulominen. Saritan vauvalle tekemäni peitto valmistui käytännössä kahdessa illassa. Neulominen kun on siitä mukavaa, että pystyn tekemään sitä samalla kun katson tv:tä tai vaikka istun luennolla, se kun ei vaadi ajattelua niin kuin ompelu. :)

4. Mikä on vielä tekemättä/opettelematta?
Sarita:
Takki ja/tai vuoritettu huppari on aina vain tulevaisuuden tekemislistalla. Jotenkin se tuntuu niin monimutkaiselle urakalle, että kynnys ekaan kokeiluun on iso.
Saara:
Takki on kanssa ollut haaveissa pitkään, mutta en uskalla. Lisäksi uskaltamista on siinä, että uskaltaisin käyttää kaikkia "kalliimpia kankaita" mitä olen ostanut... Pelkään että tuhoan ja pilaan ne kaikki.

5. Miksi teet käsitöitä?
Sarita:
Kun lapseni olivat 1- ja 2- vuotiaita, halusin keksiä jonkin harrastuksen, jota voisin tehdä iltaisin lasten nukkuessa. Olin pitkään haaveillut ompelemisesta, mutta ajattelin että en kuitenkaan oppisi sitä, olinhan peruskoulun käsitöissä todella surkea! Pikkusisko kuitenkin kannusti kokeilemaan ja harrastus koukuttikin heti todella tehokkaasti! Ompeluinnostus on sittemmin entisestään vain lisääntynyt kun on huomannut miten kestäviä ja juuri oikean mallisia vaatteita lapsilleen saa kun ompelee itse.
Saara:
Olen aina tykännyt kaikenlaisesta askartelusta, mutta en kokenut itseäni kovin taitavaksi koulun käsityötunneilla. Lisäksi ihailin joitain käsityöblogeja, ja halusin kokeilla itse, että enkö minäkin voisi oppia. Voin, jos aikaa vaan riittää. :)

6. Mitä puuttuu useimmiten, materiaaleja, rahaa, aikaa, ideoita vai jotain aivan muuta?
Sarita:
Ehdottomasti aikaa!
Saara:
Näin opiskelijana on kyllä puutetta ollut sekä rahasta (eli materiaalista) että ajasta, mutta toivottavasti pääsen lähiaikoina taas aktivoitumaan käsityömielessä. :)

7. Mitä teet jämälangoista ja -kankaista?
Sarita:
Jämäkangaspalat käytän tilkkutöihin tai applikaatioiden tekoon.
Saara:
Jämälangoista virkkaan isoäidin neliöitä toiseen ikuisuusprojektiini. Ja sitten välillä aina tyttöni kadottaa osan neliöistä. :) Jämäkankaat koitan säilöä applikaatioihin. :)

8. Onko jotain tekniikkaa, johon et koske pitkällä tikullakaan?
Sarita:
Äkkiseltään ei tule mitään mieleen.
Saara:
Ajatus intarsianeuleiden teosta on aina kammottanut itseäni, mutta niin kuin olen jo virkkaamismörönkin selättänyt, niin enköhän mä intarsiaakin joskus kokeile, kun on riittävän pitkäpinnainen fiilis.


9. Paljasta jokin ihastuttava tai vihastuttava käsitöihin liittyvä tapasi.
Sarita:
Mulle iskee hetkittäin valtava "flow", joka vie mukanaan - silloin tee useamman käsityön peräkanaa nopeasti valmiiksi ja kaikki niiden tekemisiin liittyvät sotkut (kaavat, kangaspalat, tukikankaat...) jäävät epämääräiseksi kaaokseksi ruokapöydän reunaan vaikka järkevämpää toki olisi laittaa käytetty kaava nätisti kansioon takaisin heti kun sitä ei käytä enää.
Saara: 
Sitten kun saan taas aikaa ommella jotain projektia, niin saatan ommella miten myöhään tahansa, vaikka muut perheessä yrittäisi jo nukkua (eikä mun 25 vuotta vanhassa ompelukoneessani ole se hiljaisin ääni), jonka lisäksi siis esim tylliä voi olla vaikka koko ruokapöytä täynnä...

10. Mitä väriä päätyy materiaalivarastoihisi tahtomattasikin?
Sarita:
Pinkkiä, neljävuotias tyttö nyt vain sattuu rakastamaan sitä ylitse kaiken. :)
Saara:
Pinkkiä ja mustaa. Pinkkiä kolmevuotiaalle tyttärelle ja mustaa itselle. :)

11. Mikä on seuraava projektisi?
Sarita:
Vauvan pinnasänkyyn pitäisi vielä tehdä tilkkupeitto ja sitten olen luvannut (itselleni) että pakkaan ompelutarvikkeet hetkeksi pois ja koitan ajatella edes hieman synnytystä - edes sen verran että pakkaan sairaalakassin. ;)
Saara:
Tilasin juuri läjän kankaita metsolalta ja olen suunnitellut pari kuukautta saumurin ostoa, joten näiden yhdistelmänä luultavasti tuloksena tulee kesällä (saumurihankinnan jälkeen) läjä trikoomekkoja tytölle ja itselle. Tytölle ja tytön serkulle (meidän kolmannen siskon tytölle siis) ainakin on jo parit suunnitelmat! :)

Äänestys / Poll

Lisäsimme blogin sivupalkkiin äänestyksen siitä, moniko toivoisi voivansa lukea tätä blogia myös englanniksi. Käykäähän äänestämässä! :)

We just added a vote in the side bar of this blog in order to find out how many people would like to read this blog also in English. Please leave your vote! :)

7 faktaa..

Nyt voisi olla sopiva hetki kirjoittaa omasta puolestani ne tunnustukseen liittyvät seitsemän faktaa itsestäni, kun Sarita oli jo tehnyt niin (on multa muutakin postattavaa tulossa ihan tosi lähiaikoina.. ;) ).

1. Saan paljon (eri tasoisia) ideoita, mutta toteutus jää usein puolitiehen, minkä voi huomata mm. omasta päivitystiheydestäni tässä blogissa. Koitan parantaa. Monta juttua on työn alla, pitäis ehkä tehdä ne välillä valmiiks ennen kuin aloittaa seuraavia.
2. En koskaan halua viedä roskista, oon delegoinu sen homman miehelleni. xD
3. Olen allerginen noin kolmellekymmenelle eri ruoka-aineelle, mutta en juurikaan välitä allergioista, mikä kostautuu toisinaan aika ikävästi.
4. Tällä hetkellä näyttää tosi hyvältä sen suhteen, että valmistuisin (vihdoinkin) ensi talvena, vastahan mulla on kahdeksas vuosi menossa.. :)
5. Puolustukseksi pitää sanoa, että olen valmistunut konservatorion toiselta asteelta muusikkolinjalta ja opiskellut nyt pari vuotta amk:ssa musiikkipedagogilinjalla, kaikki siis samaan aikaan yliopiston kanssa.
6. Olen huono tekemään valintoja, mistä kertoo mm. edellinen kohta. Haluaisin tehdä vähän kaikkea, mikä sitten kostautuu laadussa kaikessa mihin yritän itseni hajottaa.
7. Toisin kuin Sarita, en haluaisi koskaan muuttaa pois Turun seudulta. Mun koti on täällä. (Arvatkaa mistä Aura-tyttäremme on nimensä saanut...)

Tunnustus ja 7 faktaa

Blogimme oli saanut ensimmäisen tunnustuksensa Purnauskiksen blogissa. Kiitokset siitä! On mukavaa kuulla että joku tykkää lukea meidän käsityöjutuista. :) Tunnustus toi mukanaan myös haasteen kertoa seitsemän faktaa itsestään ja jakaa tunnustus 15 blogille eteenpäin. Jostain syystä en koskaan lähetä kiertojuttuja eteenpäin (taidan olla laiska) eli saatte tyytyä seitsemään faktaan minusta ja Saarakin toivottavasti ehtii lähipäivinä tenttikiireidensä lomassa kertoa itsestään jotain. Minusta ainakin on ollut mukavaa kuulla kanssablogisteista hieman muutakin kuin ompelujuttuja ja oppia siten tuntemaan heitä edes hitusen.

1. Kuljen kotona kutakuinkin aina villasukat jalassa, siis jopa tällä hetkellä vaikka mittari näyttää 27 astetta ja jalassa on shortsit ;)
2. Tämä on kolmas maa, jossa asun enkä ole vieläkään aivan varma mihin maahan aiomme pysyvästi asettua.
3. Minua on lähiaikoina ruvennut vaivaamaan talokuume, jonka realisoitumista kummasti helpottaisi se kotimaan valinta.
4. En tykkää ruoanlaitosta yhtään ja tälleen kotiäitinä sitä touhua riittäisi aivan liikaa minun makuuni. Niinpä pyrin livahtamaan lounaan tekemisestä 1-2 kertaa viikossa piipahtamalla lasten kanssa sushille tai kahvilaan (pakko mainita tähän perään että täällä kahvilasta saa siis ihan kunnon ruokaa, ei siis sentään herkutella siellä).
5. Ammatin valitseminen silloin nuorempana oli todella vaikeaa, olin kiinnostunut aivan liian monista aivan liian erilaisista jutuista. Samana vuonna kun aloitin yliopisto-opinnot hain mm. poliisikouluun.
6. Kirjoitin graduni ensimmäisen lapsen äitiysvapaan aikana, tarkemmin sanottuna lapsen päiväuniaikaan. Graduni hyväksyttiin hieman ennen toisen lapsen äitiysloman alkua ja niinpä valmistuin samalla viikolla kun toinen lapsemme syntyi. Ihmettelen edelleen itsekuriani tässä asiassa ja huomaan samalla että se itsekuri taisi tulla siinä projektissa loppuunkäytetyksi. :p
7. En katso televisiota oikeastaan koskaan, paikallaan istuminen tekemättä mitään ei oikein onnistu tällä luonteella.

Käsityömessuilla & tähtihousut

Tänään kävin käsityömessuilla, josta tarttui mukaani työvälineitä ompeluun sekä toinen toistaan ihastuttavampia nauhoja koristamaan tulevia lastenvaatteita. Messuilta materiana mukaani tarttunut saalis näkyy kokonaisuudessaan kuvassa, mutta sen lisäksi sain aivan valtavasti hyviä neuvoja tilkkutäkkien tekoon sekä monia ideoita. Messut olivat siis ehdottomasti hintansa väärtti, vaikka 38 asteen kuumeesta johtuen en siellä montaa tuntia jaksanutkaan vaeltaa.

Eilen valmistui tummansinisestä velourista tähtihousut pojalle. Muokkasin fleecehousuihin käyttämääni kaavaa kaventamalla lahkeita hiukan ja tekemällä vyötäröstä korkeamman. Vyötärön kanssa homma meni hieman liialliseksi pienen ajatteluvirheen takia eli vähempikin korkeuden lisäys olisi riittänyt, kun taas lahkeita olisi voinut kaventaa vielä enemmänkin. Muuten olin kyllä tyytyväinen housuihin, mitään suuria virheitä ei sattunut ja väriyhdistelmä näytti valmiina vielä kivemmalta kuin osasin odottaakaan. Samanlaiset housut pienemmässä koossa tein myös lähetettäväksi isosiskon pian syntyvälle vauvalle. Pienemmän koon lisäksi ainoa ero housuissa on, että applikoin tähdet kumpaankin housuun erilaisella tikillä. Kumpi näyttää teidän mielestä muuten paremmalle?

Hei, tässä pikkusisko!

Muistatko minut käsityötunneilta? Jos olit kanssani samalla luokalla, muistat varmasti. Minä olen nimittäin se, joka aloitti työt aina ennen kuin ohjeet annettiin, joka sai ompelukoneen neulan peukalostaan läpi, ja joka jo alaluokilla ihmetteli, miksi tällaista opetetaan pakollisena koulussa, kun vaatteet saa valmiina kaupoistakin. No, tässä sitä ollaan. Käsityöharrastukseen hurahtaneena.

Olen kuitenkin aina ollut vähän askartelijatyyppiä ja innostuinkin tähän hommaan jo vähän isosiskoani aiemmin. Silloin nimittäin, kun isosisko odotti esikoistaan, päätin, että minähän osaan tehdä tilkkupeiton. Niin myös tein. Kuulemani mukaan se on jopa käytössä edelleenkin. Neulomista olen harrastanut peruskouluvuosien jälkeen ainakin muutamien villasukkien (ja lapasten ja pipojen) verran, ja viime syksynä neuloin tyttärelleni (synt.05/09) neulemekon. Opettelin myös viime talven aikana täysin alkeista virkkaamaan. Ompelua olen yrittänyt (tilkkupeittoa vuodelta 2007 lukuunottamatta) sen sijaan kolmen kestovaipan verran viime syksynä, ja nyt "käsityöhurahdukseni" alettua hiukan enemmän. Viimeaikaisista tekeleistä luvassa lisää myöhemmin. ;)

Tervetuloa blogimme pariin minunkin puolestani!

-Saara-

"Isosisko" esittäytyy

Viimeisin käsityömuistoni on yläasteen pakollisilta tekstiilityön tunneilta. Käsityönumerona komeili aina seitsemän; innostusta ei kyllä puuttunut, mutta työn jälki oli aina melkoisen "mielenkiintoista". Muistan vieläkin sen puolihameen, johon hartaudella valitsin kauniin kankaan ja jonka helman jossain vaiheessa parsin niin huolimattomasti, että valmiin hameen helmaan jäi komeilemaan sormenpään kokoinen reikä. Tarkemmin ajatellen tämä muisto saattaa olla jo ala-asteen ajoilta, mutta kuitenkin. Viimeisenä keväänä käsityönumero annettiin neulotun villapaidan perusteella ja niinpä lopputodistukseen jäi komeilemaan ainokainen käsitöistäni saama yhdeksikkö. Koulukäsitöiden loputtua en koskaan tehnyt käsitöitä satunnaisia villasukkia lukuunottamatta - olihan se koulussa moneen otteeseen todistettu että en niitä osaa tehdä!

Lasten synnyttyä (-07 & -09) aloin usein haikailla itse tehtyjen lastenvaatteiden perään, mutta joka kerta päätin haikailuni toteamukseen "en mä kuitenkaan osaa". Samoihin aikoihin mietin itselleni myös uutta harrastusta, koska jotkin entiset harrastukseni ovat vain jääneet lasten myötä. Harrastusta, jota voisi harrastaa lasten uniaikaan ja silloin kun jaksaa. Ompeleminen kävi useasti mielessäni, mutta joka kerta hylkäsin sen taidon puutteeseen vedoten. Lopulta yhtenä iltana muiden ihastuttavia käsityöblogeja lukiessani päätin käsitöiden olevan kuitenkin se uusi harrastukseni. Olisipa ainakin paljon opittavaa ja kehittymistä! Päätöksen jälkeen hain noin viikon ajan netissä tietoa ompelukoneista ja sitten eräänä lauantaina ajoimme koko perheen voimin ostamaan minulle ihka ensimmäisen ompelukoneeni. Siitä lauantaista on nyt kulunut viikko ja olen täysin hurahtanut uuteen harrastukseeni!

-Sarita-