Sydämiä (myytävänä 80 & 98 cm)

Minäkin pääsin taas ompelemaan vähän kesäisempiä juttuja, hoksasin nimittäin että lähtöön on enää alle kaksi kuukautta ja Suomessa toivon mukaan on lämpimät kesäsäät kun saavumme sinne lomailemaan. Tulevaan kesään siis tytölle 110cm kokoinen sydän-tunika ja sen kaveriksi denimin väriset trikoolegginsit. Tästä tuli kyllä juuri sen näköinen yhdistelmä miltä se suunnitelmissanikin näytti, eli olen tosi tyytyväinen tähän! Kyllä näillä kelpaa kastella kukkia mummin kanssa ja lähteä puistoon keinumaan mamman kanssa. Pappan ja ukin kalaretkiin taidetaan kuitenkin pistää jotain vähän vanhempaa ja lämpimämpää vaatetta päälle. ;)

Legginsien tikkaukset tein beigellä langalla farkkumaisen fiiliksen vuoksi ja vyötärön takareunaan lisäsin Farbenmixin lintumerkin pukemisen helpottamiseksi.

Noudatin kerrankin Tosimummolta oppimaani "KKKK"-periaatetta, eli leikkasin kerralla tuon koko sydänkankaan. Omalle tytölle tehdyn tunikan lisäksi syntyi siis kaksi pienempää teepaitaa, jotka ovat nyt kotia vailla. Punaisella kaularesorilla oleva on kokoa 80cm ja valkoisella kaularesorilla oleva on kokoa 98cm. Paidat ovat 100% puuvillaa, hinta 21 euroa /kappale +postikulut. Jos kiinnostuit sydänpaidasta, sähköpostiosoitteeni löytyy profiilista (Sarita), voin sitten tarvittaessa antaa tarkempia mittoja tms.

Arkiasuja pojalle

Tämä Farbenmixin turkoosi-vihreä pöllökangas oli kivan tuntuista ommeltavaa, mutta valmis paita oli hieman pettymys... Jotenkin tuo väri ei ole ollenkaan parhaita meidän kalpealle pojalle ja kaula-aukostakin tuli omaan makuuni aivan liian avoin kun viimeistelin sen trikoolla resorin sijasta.

No, eiköhän tuotakin tule silti käytettyä, pojalla alkaa olla pienoista paitapulaa kun useampi paita on jäänyt yhtä aikaa pieneksi. Ne ihan ensimmäiset paidat, jotka ompelin noin vuosi sitten saatuani ompelukoneen, ovat siis mahtuneet pojalle tähän saakka ja vasta tällä viikolla ne pääsivät uudelle omistajalle kun sain vihdoin tehtyä pojalle pari isompaa paitaa lisää.

Ihastuin ystävälleni tekemääni Babyshower-lahjaan sen verran, että päätin tehdä omalle pojalle samanlaisen asun. Siitä tulikin kivan lämmin ja pehmoinen kotiasu talveksi ja tämä lämpöisempi vihreän sävy on ehdottomasti parempi meidän pojalle kuin nuo ylemmän kuvan värisävyt. :)

Tilkkutäkki-projekti kuvina

Pitkään työn alla ollut tilkkupeittoni valmistui vihdoinkin! Peittoa tehdessäni napsin kuvia eri työvaiheista kertoakseni mitä vaiheita tilkkupeiton tekemiseen sisältyy - jos siitä vaikka olisi jollekulle iloa. Tässä kerrottu työskentelytapa on siis se miten itse tein tämän peiton - ei välttämättä joka kohdassa se oikein tapa ja ehdottomasti ei ainakaan ainoa oikea tapa. Otankin siis mielellään vinkkejä ja kokemuksia vastaan jos joku on havainnut jossain osiossa toisen työskentelytavan toimivammaksi!

Itse tein ensimmäisen tilkkupeittoni vuosi sitten, heti kun olin saanut oman ompelukoneen. Tuon ensimmäisen peiton tein kyllä todella hankalasti, koska vasta sen valmistuttua suostuin lukemaan ohjeita miten näitä oikeasti tehdään. ;) Itselleni kaikkein opettavaisinta taisi olla vierailu paikallisilla käsityömessuilla, Melbourne craft and quilt fair:ssä, jossa pääsin kyselemään konkareilta neuvoa ja näkemään miten he itse tekivät eri työvaiheita.

Tilkkutäkin tekemisen aloitin luonnollisestikin tekemällä suunnitelman ja hankkimalla kankaat. Kun suunnitelma oli valmis ja kankaat pesty sekä silitetty, aloin leikata neliöitä, joiden sivun pituus oli viisi tuumaa. Kukin kuviokankainen neliö ommeltiin vinottain kulmasta kulmaan yhteen valkoisen neliön kanssa, jolloin leikkaamisen jälkeen syntyy kahdesta eri kankaasta koostuva kolmio-neliö. Esimerkiksi täältä löytyy teknikkaa selventävä kuva. Seuraavaksi silitin valmiiden kolmio-neliöiden saumavarat kuviokankaiden puolelle, jotta ne ei näkyisi lävitse valkoisen kankaan puolelta. Sitten trimmattiin vielä ylimääräiset kulmat yms. pois niin että kolmio-neliöt olivat täsmälleen 4"+saumavara kokoisia (käytin 1/4" saumavaraa).



Seuraavaksi ompelin neljä kolmio-neliötä yhteen niin että ne muodostivat yhden ison (8"+sv) neliön, sitten pääsikin jo ompelemaan isoja neliöitä yhteen riveiksi ja sen jälkeen rivejä yhteen.



Päälikerroksen valmistuttua kaikki kerrokset asetetaan sileästi päällekkäin: alimpana siis taustapuolen kangas, seuraavana täyte, joka tässä peitossa on 100% luomupuuvillavanua, ja ylimmäksi sitten tuo tilkkukangas. Kerrokset yhdistetään toisiinsa joko harsimalla tai tihein välein hakaneuloja laittamalla, kuten kuvasta näkyy itse käytän noita väännettyjä hakaneuloja ja laitan niitä 10 cm välein. Kun kerrokset ovat kiinni toisissaan, leikataan täytteen ja taustakankaan ylimääräiset reunat pois. Hakaneulojen asettelussa kannattaa jo miettiä mistä kohtaa peittoa aikoo tikata, jotta hakaneulat eivät ole tikkausreittien tiellä.

Tikkaamisessa puutarhakäsineet on aika kiva apua, peitosta saa napakamman otteen ilman että rasittaisi omia olkapäitään aivan jumiin peiton tiukalla puristamisella... Tämä peitto on tikattu jokaisen ison (8") neliön ympäri sekä rasti jokaisen ison neliön keskelle. Alkuun suunnittelin ja kokeilin testitilkulleni hieman monimutkaisempaa tikkauskuviota, mutta onneksi päädyin tähän yksinkertaisempaan, sillä tämä peitto oli jo sen verran iso että sitä oli välillä aika vaikeaa tikata kun piti isoa peittorullaa väännellä ja käännellä tuolla koneen rungon sisässä. :p


Reunojen viimeistelyyn leikkasin 7cm leveää kaitaletta, jonka silitin kaksinkerroin ennen ompelua (nauha oli siis tässä kohtaa 3,5cm leveää). Reunakaitaleen ompeluun löytyy hyvä ja selkeä ohje Crazy mom quilts -blogista, mm. miten kulmat kannattaa ommella. Reunakaitaleen ompelin peittoon kiinni sentin päässä reunasta, jolloin reunakaitale tulee tämän paksuisella täytteellä edestä ja takaa saman levyiseksi. Tai tarkkaan ottaen reuna on takaa millin leveämpi, jotta tämä reunakaitaleen kiinnittävä koneommel jää piiloon peiton nurjalta puolelta. :)

Seuraavan vaiheen järkevä tekisi varmaankin ompelukoneella, mutta itse ompelen reunakaitaleen nurjalta puolelta kiinni käsin, jolloin reunasta tulee siistin näköinen kun siinä ei näy ommelta kummaltakaan puolelta katsottuna. Perinteisesti tilkkupeittoon voi vielä kirjailla tekijän nimikirjaimet sekä vuosiluvun, tämä peitto on menossa äidilleni ja niinpä kirjailin peittoon etunimeni kokonaan - ettei vaan äiti sitten joskus vanhana dementikkona unohtaisi kuka hänen tyttäristään tämän taas tekikään, minulla ja Saaralla kun on samat nimikirjaimet. ;)
(Tässä muuten vilahtaa tuo taustapuolen kangaskin.)

Loppuun vielä kuva valmiista peitosta, mikäli joku jaksoi tänne saakka selata. Peiton koko on 120 cm x 210 cm eli minä seisoin tuolla peiton takana varpasillaan ja kädet ylhäällä peittoa pidellen sillä aikaa kun mies napsaisi peitosta valokuvan. Oli muuten aika painava.

"Bambeja"

"Äiti, juuri tätä kangasta minä tilasin!" ilahtui kolmevee tyttöni avatessaan minulle tullutta kangaspakettia. Saman tien siis kankaat pesuun, kuivumaan ja seuraavana päivänä ompelemaan.

Itse vain en millään osannut päättää haluanko tehdä paidan vihreillä vai liloilla hihoilla, niinpä niitä oli tehtävä kaksi. :) Valmista paitaa tyttö halaili onnellisen näköisenä ennen kuin vetäisi sen päällensä. Paitojen kaveriksi tein lilat velourhousut kun sattui juuri saman väristä velouria olemaan kaapissa. On kyllä aivan uskomattoman suloisia noi bambit, tykkään ihan hirmuisesti tästä kankaasta! Valkopohjaiset bambit jäivät vielä kaappiin odottamaan inspiraatiota, tyttö tykkäsi nimenomaan näistä vihreäpohjaisista ja malttoi siksi tuskin odottaa että teen paidan valmiiksi.

Tämä peurakangas oli muuten viimeinen "pakko tilata"-kangas, jonka jälkeen päätin ruveta kangasostolakkoon. Sen verran kaikenlaisia ihanuuksia on kertynyt kaappiin, että nyt on aika ommella vähän aikaa omista varastoista ja katsoa josko selviäisin elokuiseen Suomen matkaan saakka ostelematta uusia ihanuuksia.

Syksymekko

Nämä pienet pöllöt katsoivat niin kovin kaihoisasti perääni kangaskaupassa, että pakkohan ne oli mukaan napata, vaikka lankaa taisin oikeasti olla sillä kertaa hakemassa. Pöllöistä syntyi hieman retrotyylinen arkimekko tytölle syksyyn ja talveen. Ainoaksi yksityiskohdaksi tein pienen laskostetun taskun, harkitsin ensin kahta taskua, mutta ajattelin kokonaisuuden olevan leikkisämpi yhdellä taskulla. Ja piilovetuketju meni tällä kertaa oikeasti piiloon! :)

Tämä vakosametti oli aivan erilaista laadultaan kuin se punainen, josta ompelin tytölle housut - huomattavasti paksumpaa (siksi päätin olla vuorittamatta mekkoa) eikä tämä pöllynnyt ommellessa ollenkaan.

Kiitos muuten vinkeistänne edellisessä viestissä olleen bodyn korjaukseen. On mukavaa kun tätä kautta saa kannustusta ja neuvoja korjailuunkin, itse olisin todella laiska purkamaan tai korjaamaan mitään! Mutta nyt tein ehdotuksen mukaisesti: irrotin hihat pilalle menneestä bodysta, laitoin etu- ja takaosat enemmän päällekkäin ja ompelin hihat taas takaisin. Niin siitäkin bodysta tuli oikein käyttökelpoinen, pääsevät siis molemmat pienen poikavauvan käyttöön. :)

Bodyja

Innostuin ensimmäistä kertaa kokeilemaan bodyn ompelemista. Alemmassa kuvassa vasemmanpuoleisena näkyy ensimmäisenä tehty body, joka meni pilalle. Kaula-aukon malli oli minulle uudenlainen ja erehdyin vahingossa laittamaan etu- ja takakappaletta liian vähän päällekkäin olalla. Sen vuoksi kaula-aukko ammottaa aivan valtavan kokoisena ja body tulee päätymään roskikseen...

Eipä siinä muu auttanut kuin kokeilla uudestaan ja tällä kertaa hieman huolellisemmin kaavan merkintöjä tutkaillen. Toisena tehdyn bodyn annan siis ystäväni vauvalle lahjaksi, jahka käyn vielä ostamassa painoneppejä lisää, ne kun loppuivat juuri yhden verran kesken.