Viimeisin käsityömuistoni on yläasteen pakollisilta tekstiilityön tunneilta. Käsityönumerona komeili aina seitsemän; innostusta ei kyllä puuttunut, mutta työn jälki oli aina melkoisen "mielenkiintoista". Muistan vieläkin sen puolihameen, johon hartaudella valitsin kauniin kankaan ja jonka helman jossain vaiheessa parsin niin huolimattomasti, että valmiin hameen helmaan jäi komeilemaan sormenpään kokoinen reikä. Tarkemmin ajatellen tämä muisto saattaa olla jo ala-asteen ajoilta, mutta kuitenkin. Viimeisenä keväänä käsityönumero annettiin neulotun villapaidan perusteella ja niinpä lopputodistukseen jäi komeilemaan ainokainen käsitöistäni saama yhdeksikkö. Koulukäsitöiden loputtua en koskaan tehnyt käsitöitä satunnaisia villasukkia lukuunottamatta - olihan se koulussa moneen otteeseen todistettu että en niitä osaa tehdä!
Lasten synnyttyä (-07 & -09) aloin usein haikailla itse tehtyjen lastenvaatteiden perään, mutta joka kerta päätin haikailuni toteamukseen "en mä kuitenkaan osaa". Samoihin aikoihin mietin itselleni myös uutta harrastusta, koska jotkin entiset harrastukseni ovat vain jääneet lasten myötä. Harrastusta, jota voisi harrastaa lasten uniaikaan ja silloin kun jaksaa. Ompeleminen kävi useasti mielessäni, mutta joka kerta hylkäsin sen taidon puutteeseen vedoten. Lopulta yhtenä iltana muiden ihastuttavia käsityöblogeja lukiessani päätin käsitöiden olevan kuitenkin se uusi harrastukseni. Olisipa ainakin paljon opittavaa ja kehittymistä! Päätöksen jälkeen hain noin viikon ajan netissä tietoa ompelukoneista ja sitten eräänä lauantaina ajoimme koko perheen voimin ostamaan minulle ihka ensimmäisen ompelukoneeni. Siitä lauantaista on nyt kulunut viikko ja olen täysin hurahtanut uuteen harrastukseeni!
-Sarita-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti