Liivimekko

Ottobre-lehdet saapuivatkin yllättävän nopeasti ja niinhän siinä kävi, että tilkkupeitto joutui pariksi päiväksi syrjään, jotta sain kokeilla osaanko tehdä jotain kaavojen mukaan. Valitsin yksinkertaisen liivimekon ja aloin pähkäillä kaavojen piirtämistä. Kaavojen jäljentäminen leivinparille sujui hyvin, mutta googlen apuun piti turvautua siinä kohtaa kun kaavat piti asetella langan suunnan mukaisesti.

Ottobren tapaiset kaavalehdet eivät selvästikään ole tarkoitettu aivan näin aloittelijalle, koska heti ensimmäisessä kohdassa meinasi tulla tenkkapoo. "Ompele olkasaumat" - aika pitkään arvoin yhdistetäänkö vuorikangas jo tässä kohtaa mekkoon vai ei, mutta päätin lopulta yhdistää ja se taisi olla ihan oikea vaihtoehto. Seuraava kohta olikin pahempi "Ompele pääntie". Olisin mielellään kuullut tähän kohtaan pari lausetta pidemmän neuvon enkä netistäkään onnistunut neuvoja löytämään. Lopulta taittelin pääntietä sisäänpäin saumavaran verran, jolloin sisäänpäin kääntyvä kangas alkoi ikävästi kiristää... Kun en muutakaan keksinyt, leikkasin siihen pieniä halkeamia jolloin kangas asettui kauniimmin. Sisältä päin pääntie ei siis ole mikään kauhean kaunis ja mietityttää myös voiko nuo pienet halkiot alkaa purkaantua kovin helposti?! Mistähän muuten löytäisi tietoa miten tuo pääntie pitäisi oikeasti tehdä?

Etukäteen pahiten hermoilemani vaikea kohta eli vetoketju menikin yllättäin oikein siististi paikoilleen! Ihmeellistä! Olin jo manannut että takuulla tuossa toiseksi viimeisessä osiossa pilaan koko mekon käyttökelvottomaksi. Valmis mekko kaipasi mielestäni jotain pientä yksityiskohtaa lisää ja niinpä ompelin rinnukseen tuollaisen vihreän satiininauhan. Nauhan olisi toki saanut siistimmin ennen sivusaumojen ompelemista, mutta idea tosiaan tuli vasta sen jälkeen. Tällainen siitä siis tuli, tyttö halusi sen heti päälleen - oli jotenkin tosi otettu siitä että se on äidin itse tekemä.

Mekko joustofroteesta

En ole koskaan vielä tehnyt tytölleni mekkoa, enkä ole koskaan vielä applikoinut mitään. Joustofroteen ompeluakin on tullut testattua vain yhteen kestovaippaan. Päätin tänään tytön päiväunien aikana siis tehdä kolme uutta asiaa kerralla: Ommella joustofroteesta mekon, mihin applikoin sydämen.

Pikkuprinsessallani oli viime talvena ihana, pehmeä, kelta-oranssi-punaraidallinen Metsolan joustofroteemekko, ja halusin kokeilla samantyyppisen mekon ompelua. Nyt vain värit (ja osin materiaalit) määräytyi sen mukaan, mitä tilkkukoristani löytyy. Sieltähän löytyi sitten turkoosia joustofroteeta ja kirkkaanpunaista fleeceä. Koska kangaskorissani ei ollut mitään kivaa resoria eikä trikoota (ostoslistalle niitä siis!), muuten joustofroteiseen mekkoon kaula-aukon ym reunat viimeistelin siis fleecellä. Ovatpahan ainakin pehmoiset! Malli mekkoon löytyi osin omasta päästä. Koska olen vähän hätäinen luonteeltani, mekko tuli tosiaankin hurauteltua tytön päiväunien aikana, ja muutama lapsuskin mekkoon eksyi. Niistä näkyvin tuo hieman töröttävä kaula-aukon reunus. Myös helman voisi seuraavalla kerralla koittaa ommella niin, että ommel ei saa kangasta "makkaroille". Mutta opettelemassahan tässä ollaan! Sen sijaan applikoitu sydän meni paikalleen yllättävän nätisti. :)

Virheistä huolimatta mekko siis pääsee käyttöön, arkimekoksi. Muskariinkin varmaan syksyllä pääsee tytön vaatetukseksi. ;)

Pikkuneiti uudessa mekossaan.

Koeajelua

Heti ompelukoneen saatuani kipaisin läheiseen kangaskauppaan hakemaan lankaa ja mahdollisimman halpaa kangasta, jotta voisin vähän kokeilla konettani. Ensin piti tietysti virittää langat koneeseen opaskirjan kera, en toki muistanut mitään enää parinkymmenen vuoden takaa käsityötunneilta. Onneksi Berninani mukana tuli todella selkeä opaskirja! Sitten aloin testailla koneen eri ompeleita. Kovin kauaa en kuitenkaan jaksanut tätä tyhjää huristelua vaan oli päästävä kokeilemaan osaisinko tehdä jotain pientä vaatetta lapsille.

Koska en ollut vielä hankkinut mitään kaavoja, otin mallia tytön pieneksi jääneestä hameesta ja yritin ommella samantapaista hieman isompana. Tein monta juttua todella hankalasti - mm. hameen helma on ensin päätelty siksakilla, sen jälkeen taiteltu kaksi kertaa ja siihen päälle ommeltu reunanauha (onko tälle jokin virallinen nimi?) koristeeksi. Näin jälkikäteen tuli tajuttua että vähän vähempikin olisi ehkä riittänyt, helmasta tuli nimittäin turhan jäykkä tällä tavalla. Ainoa oikeasti haittaava vika hameessa oli kuitenkin se, että ompelin viimeisen sivusauman kiinni vasta sen jälkeen kun olin jo ommellut hameen helman valmiiksi - sen vuoksi hameen helma jää yhdestä kohtaa hassusti "kulmalle". Tuo kohta pitäisi vielä korjata, niin sitten hametta voisi jopa harkita käyttävänsä jossain. Itse olin siis positiivisesti yllättynyt ja aloin heti uskoa että kyllä minä vielä opin oikeasti ompelemaan!














Netistä löytämästäni ihanasta kangaskaupasta sorruin jo tilaamaan ainekset muutamaa seuraavaa työtä varten. Tilasin sekä itselle että tytölle Saffron Craigin kankaita mekkoa varten. Tykkään aivan valtavasti Saffron Craigin kankaista, niissä on iloisen raikkaat väritykset ja mahtavat kuviot! Tytön mekkoa varten minulle on tulossa Ottobren kaava, mutta omaani varten en ole vielä löytänyt hyvää kaavaa. Ottobren irtonumeroiden saapumista odotellessa aloin suunnitella ja ommella tilkkutäkkiä lähi aikoina maailmaan tulevalle vauvalle - tästä projektista siis kuulumisia seuraavassa viestissäni.

Prinsessahame

Lainasin kirjastosta muutaman puolitutun mainostaman kirjan, Juju - erilainen lastenvaatekirja (M. Savio, K. Rapia). Kyseinen opus on nyt toista kertaa lainassa, ja ensimmäiselläkin kerralla jo jatkoin lainaani maksimimäärällä uusintoja... Kyseessä on aivan ihana kirja, jonka ohjeilla tehtyjä vaatteita on luvassa tähän blogiin vielä monta, monta kertaa, varsinkin kun olen vihdoinkin saanut tilattua kyseisen kirjan ihan omaksi asti.

Omituista kyllä, ensimmäinen oikea vaate, jonka teen itse (peruskoulun jälkeen), meneekin toisen siskomme pikkuprinsessalle. Ohje oli tästä mainitsemastani Juju-kirjasta Prinsessahameen ohje, ja kankaana valkaisematon lakanakangas (3,9€/metri), joka itse asiassa näyttää yllättävän juhlavalta. ;) Ajattelin ensin, että teen hameesta tällaisen "halvan harjoituskappaleen" prinsessaleikkeihin, mutta kun siskoni näki sen, hän ilmoitti, että hame pääsee tytön juhlahameeksi.

Hame on nilkkapituinen (reilut 40cm pitkä), helmassa on kangasta leveyssuunnassa 2,8metriä (eli 2x kankaan leveys) ja vyötärökaistale on 5cm leveä. Pikkuprinsessa oli valmista hametta sovittaessa vähemmän yhteistyöhaluisella päällä, joten mitään loistavaa otosta tuotoksesta en saanut, mutta ehkä tästä saa ideasta kiinni. ;) Hameesta tuli mielestäni tosi kiva, ja luvassa on samalla ohjeella tehtyjä hameita erilaisina ja -värisinä muunnoksina vielä monta luvassa. Helppo ohje, mutta juhlava ja näyttävä lopputulos!

Taakse saa solmittua näyttävän rusetin,

joka onkin käytännössä ainoa yksityiskohta

muuten yksinkertaisessa juhlahameessa.

Hei, tässä pikkusisko!

Muistatko minut käsityötunneilta? Jos olit kanssani samalla luokalla, muistat varmasti. Minä olen nimittäin se, joka aloitti työt aina ennen kuin ohjeet annettiin, joka sai ompelukoneen neulan peukalostaan läpi, ja joka jo alaluokilla ihmetteli, miksi tällaista opetetaan pakollisena koulussa, kun vaatteet saa valmiina kaupoistakin. No, tässä sitä ollaan. Käsityöharrastukseen hurahtaneena.

Olen kuitenkin aina ollut vähän askartelijatyyppiä ja innostuinkin tähän hommaan jo vähän isosiskoani aiemmin. Silloin nimittäin, kun isosisko odotti esikoistaan, päätin, että minähän osaan tehdä tilkkupeiton. Niin myös tein. Kuulemani mukaan se on jopa käytössä edelleenkin. Neulomista olen harrastanut peruskouluvuosien jälkeen ainakin muutamien villasukkien (ja lapasten ja pipojen) verran, ja viime syksynä neuloin tyttärelleni (synt.05/09) neulemekon. Opettelin myös viime talven aikana täysin alkeista virkkaamaan. Ompelua olen yrittänyt (tilkkupeittoa vuodelta 2007 lukuunottamatta) sen sijaan kolmen kestovaipan verran viime syksynä, ja nyt "käsityöhurahdukseni" alettua hiukan enemmän. Viimeaikaisista tekeleistä luvassa lisää myöhemmin. ;)

Tervetuloa blogimme pariin minunkin puolestani!

-Saara-

"Isosisko" esittäytyy

Viimeisin käsityömuistoni on yläasteen pakollisilta tekstiilityön tunneilta. Käsityönumerona komeili aina seitsemän; innostusta ei kyllä puuttunut, mutta työn jälki oli aina melkoisen "mielenkiintoista". Muistan vieläkin sen puolihameen, johon hartaudella valitsin kauniin kankaan ja jonka helman jossain vaiheessa parsin niin huolimattomasti, että valmiin hameen helmaan jäi komeilemaan sormenpään kokoinen reikä. Tarkemmin ajatellen tämä muisto saattaa olla jo ala-asteen ajoilta, mutta kuitenkin. Viimeisenä keväänä käsityönumero annettiin neulotun villapaidan perusteella ja niinpä lopputodistukseen jäi komeilemaan ainokainen käsitöistäni saama yhdeksikkö. Koulukäsitöiden loputtua en koskaan tehnyt käsitöitä satunnaisia villasukkia lukuunottamatta - olihan se koulussa moneen otteeseen todistettu että en niitä osaa tehdä!

Lasten synnyttyä (-07 & -09) aloin usein haikailla itse tehtyjen lastenvaatteiden perään, mutta joka kerta päätin haikailuni toteamukseen "en mä kuitenkaan osaa". Samoihin aikoihin mietin itselleni myös uutta harrastusta, koska jotkin entiset harrastukseni ovat vain jääneet lasten myötä. Harrastusta, jota voisi harrastaa lasten uniaikaan ja silloin kun jaksaa. Ompeleminen kävi useasti mielessäni, mutta joka kerta hylkäsin sen taidon puutteeseen vedoten. Lopulta yhtenä iltana muiden ihastuttavia käsityöblogeja lukiessani päätin käsitöiden olevan kuitenkin se uusi harrastukseni. Olisipa ainakin paljon opittavaa ja kehittymistä! Päätöksen jälkeen hain noin viikon ajan netissä tietoa ompelukoneista ja sitten eräänä lauantaina ajoimme koko perheen voimin ostamaan minulle ihka ensimmäisen ompelukoneeni. Siitä lauantaista on nyt kulunut viikko ja olen täysin hurahtanut uuteen harrastukseeni!

-Sarita-