Farkut

Saritan hienoista vaateompeluksista inspiroituneena päätin, että oma neitini pukeutuu ensi talvena äidin tekemiin farkkuihin. Sopivaa mallia etsiessäni löysin kaupasta uusimman Ottobre-lehden, jossa olikin juuri haluamani tyyppinen farkkumalli. Turun muuttoa tehneestä Eurokankaasta löytyi ohutta farkkukangasta ja palakankaiden hinnatkin olivat -20% alennuksessa, joten kauaa ei suunnitelman toteuttamista tarvinnut miettiä.

Ahdistus meinasi iskeä kaava-arkkiin tutustuessani, tila kun on niissä käytetty omalle luonteelleni vähän liiankin tehokkaasti. Erään yön pikkutunteina (lapsen ja miehen ollessa onnellisesti jo unten mailla) sitten intouduin jäljentämään kaavat ja lopulta leikkaamaan osat myös farkkukankaasta. Kaukaa viisaana olin varannut farkkua puolitoista metriä, että on sitten varaa sählätä. ;) Ylimääräistä kangasta tulikin käytettyä, kun toisen lahkeen takaosan olin unohtanut piirtää peilikuvana, ja itse asiassa saman virheen tein vielä toisenkin kerran. Niin ne yön hiljaisten hetkien väsymys yllättää. ;)

Ottobren ohjetta lopulta oikaisin sen verran, että housuissa ei ole vetoketjua, eikä nappi aukea mihinkään. Näin päätin tehdä ihan siitä syystä, että en ole typyni aiemmissakaan farkuissa availlut vetoketjuja, takana oleva kuminauha kun antaa sen pukemisvaran mainiosti. Myös ohjeen kuminauharatkaisua muutin sen verran, että ompelin kuminauhan kiinni housuun vain takasaumasta ja sitten tein vyötärön sisäpuolelle aukot mistä kuminauha tulee ulos ja siihen viereen tuli napit, joten vyötärön kireyttä pääsee säätämään. :) Punainen lanka valikoitui kontrastiväriksi koristetikkauksiin tytön paitavalikoiman perusteella..

Täytyy sanoa, että en ihan helpoimmasta mallista tullut aloittaneeksi (aika monta erillistä osaa on kokonaisuudessa), mutta niinhän sitä oppii kun haasteisiin tarttuu! Pienistä fiboista huolimatta (älkää katsoko housuja hirvittävän tarkkaan...) olen tyytyväinen lopputulokseen, lapseni kulkee ensi talven äidin tekemissä uniikkifarkuissa! :)

(ylemmät kuvat suurenevat klikkaamalla)