Vauvalahja, osa2: Tilkkutäkki

Saadessani oman esikoiseni, pikkusisko ompeli vauvalleni tilkkutäkin, joka olikin meillä ahkerassa käytössä. Niinpä ajattelin että nyt on minun vuoroni tehdä tilkkutäkki vanhimman siskon tulossa olevalle vauvalle (joka on nyt siis jo syntynyt). Minulla oli valtava halu oivaltaa ompeluun liittyviä juttuja itse ja niinpä en suostunut etsimään tilkkutäkin ompelusta mitään ohjeita, vaan halusin päätellä itse miten peitto tehdään. Ajattelin että eihän tasaista neliötä voi olla kovin vaikeaa ommella (virhe nro.1!).

Suunnitelin kuvion ruutupaperille ja tilasin kaksi kankaista nettikaupasta ja kaksi hain todella tunnelmallisesta pienestä kangaskaupasta (virhe nro.2!) Jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevämpää hypistellä kaikkia kankaita ennen ostopäätöstä, kankaat osoittautuivat aika eri paksuisiksi ja keskenään erilaisiksi käsitellä, vaikka kaikki olivatkin 100% puuvillaa.

Pesun ja silittämisen jälkeen aloin leikkaamaan neliöitä ja kolmioita, joista peitto koostuisi. Tässä vaiheessa en tiennyt vielä tulisinko koskaan tekemään toista tilkkutäkkiä ja siksi en halunnut hankkia mitään kovin kalliita välineitä. Piirsin siis neliöt kankaaseen viivotinta ja kalkkikynää käyttäen ja leikkelin ne sitten saksilla. Nyt kun olen saanut ensimmäisen tilkkutäkkini valmiiksi, tiedän että tulen tekemään näitä vielä monta vuosien varrella! Niinpä ostin käsityömessuilta paremmat välineet: kangassakset, leikkurin, leikkausalustan ja teräväkärkisemmän merkkauskynän. Noihin kun yhdistää vielä haluamansa kokoisen sabluunan niin saakin aika paljon helpommalla tarkemman kokoisia palasia! Noissa minun käyttämissäni välineissä suurin puute oli huono kalkkikynä, jonka terä oli jatkuvasti aivan tylsä ja niinpä tarkkuus kärsi kun merkkausviiva itsessään saattoi olla kaksi milliä paksu... Ja ehkäpä vuosikausia vanhat paperin ja pahvin leikkaamisella tylsytetyt sakset eivät myöskään olleet aivan optimit. Pyöröleikkuri itsessään ei varmaankaan ole sen tarkempi tapa kuin sakset, mutta nopeampi se ainakin on!

Sitten teinkin pahimman ja työläimmän virheeni, nimittäin siksakkasin kaikkien 156 palasen reunat!!! Aargh. Jälkikäteen tosiaan selvisi että reunoja ei olisi tarvinnut siksakata ja itse asiassa tilkutkin olisivat pysyneet tarkemman kokoisina ja muotoisina (varsinkin kolmiot) jos niitä ei olisi siksakattu. Aika monta tuntia ja metritolkulla lankaa siis hukkaan... Tilkkutäkin teon aikana tuli myös ratkojaa käytettyä jokseenkin monta kertaa, milloin meni sauma vinoon tai tilkkupalanen väärinpäin tai... Olinkin pari kertaa valmis heittämään koko teoksen roskiin kesken kaiken, mutta onneksi olin mennyt ääneen lupaamaan tilkkutäkin siskolleni niin aina oli vain jatkettava vaikka ei homma sujunutkaan. Yksi päälikankaista myös loppui kesken koska olin laskenut tarvittavan määrän väärin, laskin nimittäin vahingossa saumavarat vain tilkun kahdelle reunalle.

Olikin aika voitonriemuinen olo kun palaset olivat lopulta yhdessä ja päälikerros oli valmis silitettäväksi. Siinä kohtaa aloin taas uskoa että kyllä tästä vielä valmis tulee! Seuraava harmillinen yllätys tulikin taustakankaan kanssa - olin ostanut sitäkin vahingossa liian vähän! Peiton taustan oli tarkoitus tulla eläinkuvioisesta kankaasta, jota peiton päällä on kahdeksan palan verran. Kyseisen kankaan kanssa minulla oli ongelmia tosin jo noiden muutaman pikkupalasen teossa, silittämisestä huolimatta kangas tuntui aina vain 'aaltoilevan'. Siksipä päätin olla ostamatta puuttuvaa palaa kankaasta, vaan ostinkin tilalle flanellia, joka oli ihanan helppoa käsitellä!

Lopulta pääsin silittämään kaikki kerrokset, asettelemaan ne tasaisesti päällekkäin ja aloittamaan kerrosten kiinnittämisen toisiinsa hakaneuloilla. Tässä kohtaa olin jo tajunnut kysyä neuvoa käsityömessuilta, josta kokeneemmat neuvoivat että hakaneuloja kannattaa laittaa noin 10 sentin välein, jotta kerrokset eivät ryppyynny tikkausvaiheessa. Aika monta hakaneulaa saikin sitten laittaa!

Ensimmäisen tikkauksen ompelu jännitti hurjasti - mietin että nytkö pilaan viikkojen työn ja ruttaan jonkun kankaista ryppyyn. Hakaneulat ja Berninan "walking foot" paininjalka hoitivat kuitenkin hommansa ja tikkaaminen sujuikin ihan mukavasti. Ostin messuilta hieman tavallista paksumpaa lankaan, jossa väri vaihtuu muutaman sentin välein. Oli tosi hauskaa suunnitella minkälaista kuviota peiton pintaan tikkaisi! Hirveän tiheää tikkausta en kuitenkaan halunnut tehdä, jotta peitto säilyttäisi pehmeytensä ja siksi en kokeillut vielä tähän peittoon mitään kovin monimutkaista tikkausta. "Stipple quilting", jossa tehdään sattumanvaraisia kiemuroita peittäen koko peiton pinta, olisi kyllä hieno taito oppia ja sitä aionkin joskus vielä kokeilla. Lopuksi vielä viimeistelin peiton reunat, kaksi ensimmäistä reunaa menivät nätisti ja kolmannessa reunanauha alkoi rypyttää niin pahasti, että jouduin purkamaan koko reunan ja tekemään sen uusiksi. Tämä(kin) kohta olisi ollut helpompi tehdä jos olisi lukenut hieman ohjeita etukäteen, kangaskaitaleesta leikattu leveämpi reuna olisi ollut nimittäin järkevämpi ratkaisu kuin tuollainen ohut vinonauha.

Tilkkutäkin tekemiseen meni melkein kuukauden verran iltojani. Välillä tein muutaman lastenvaatteen 'lepuuttaakseni hermojani' ja välillä työ seisoi kun kangas loppui kesken. Hurjan paljon projektissa tuli kyllä opittua! Kun sitten vielä kävin kesken tilkkuprojektin siellä käsityömessuilla katsomassa tilkkutäkkinäyttelyä, ymmärsin että tässä lajissa riittää oppimista ja ideoiden kehittelyä loppuelämäksi. Ennen seuraavaa tilkkutäkkiprojektia aion kuitenkin hankkia hieman lisää tietoa ja tehdä huomattavasti tarkemman työsuunnitelman! Loppuun vielä kuvia eri työvaiheista, yhdessä kuvassa näkyy erityisesti tuo väriä vaihtava lanka (sekä tekijän nimikirjaimet ja vuosiluku) ja alimmassa kahdessa kuvassa on valmis täkki edestä ja takaa.